Agrologiopiskelija Heidi Kuula mietti, voiko kolmen lapsen äitinä lähteä ulkomaille työharjoitteluun – ”Haluan olla esimerkkinä omille lapsilleni”

Seinäjoen ammattikorkeakoulun agrologiopiskelija Heidi Kuula liputtaa aikuisopiskelun puolesta. ”Kun taustalla on kannustava perhe, niin jopa työharjoittelu vieraassa maassa ja vieraan kulttuurin keskellä on täysin mahdollista.” Kuva: Heidi Kuulan kotialbumi

Soinilainen Heidi Kuula, 35, antaa totuuden mukaiset kasvot aikuisopiskelulle.

"Opiskelu aikuisiällä on todella mielekästä. Siitäkin huolimatta, ettei oppiminen ole aina yhtä sujuvaa kuin nuoremmilla. Mielenkiintoa ylläpitää kuitenkin opintojen vapaaehtoisuus sekä vastapaino työlle. Lisäksi eletty elämä avartaa asennetta sekä avaa opiskeluun myös uusia näkökulmia.”

Kuulan mielenkiinto maatalouteen juontaa juurensa hänen lapsuudenkodistaan, jossa harjoitetaan edelleen sekä peltoviljelyä että porsastuotantoa.

"Maanviljely on aina ollut lähellä sydäntäni ja jopa haaveiden kohteena. Opiskelin aikoinaan kuitenkin ravintola- ja suurtalouskokiksi, joten tieni vei vieraan töihin ja myöhemmin kaupan alan palvelukseen. Taskussa on myös maaseutuyrittäjän tutkinto, joten ammattien puolesta alkaa olla koko "pellolta pöytään" -ketju hallussa. Osaamista olisi todella mukava yhdistellä.”

Agrologiopinnot alkoivat Kuulan kohdalla vuoden 2020 syksyllä ja pienoisen vahingon kautta.

"Opiskellessani maaseutuyrittäjäksi, opintojen aikana tarjottiin "maistiaisia" eli siltaopintoja agrologien kursseista. Päätin testimielessä kokeilla muutamaa kurssia. Läpäisin kurssit kohtuullisilla arvosanoilla, joten hain kevään yhteishaussa viralliseksi tutkinto-opiskelijaksi ja pääsin todistusvalinnalla sisään”, Kuula taustoittaa tyytyväisenä.

Kuula aloitti opinnot niin sanottuna päiväopiskelijana.

"Tein kuitenkin siirtohaun monimuoto-opiskelijoiden ryhmään, sillä päiväopiskelu ei olisi töiden ohella onnistunut. Monimuotoryhmät alkavat yleensä tammikuussa, joten siirryin orientaatiopäivien jälkeen jo aloittaneeseen ryhmään ja jatkoin heidän lähiviikkorytmissään. Opintopisteitä on tällä hetkellä 156/240.”

Islanti tunnetaan omavaraisuutensa lisäksi myös lukuisista lammas-, hevos- ja nautatiloistaan. Kuva: Heidi Kuulan kotialbumi

Kuulan tekee opintoja töiden ohella.

"Keväällä 2021 tein kaksi puolivuotislukukautta päällekkäin, jotta sain oman ryhmäni kiinni. Töiden ja perheen ohella se oli aikamoinen ponnistus, mutta siitäkin selvittiin.”

Työharjoittelun Kuula halusi suorittaa ulkomailla.

"Harjoittelupaikan etsin itse. Hyvänä apuna toimi sosiaalinen media sekä tässä tapauksessa Islannin omat maatalousryhmät. Alunperin olisin lähtenyt Kanadaan, mutta yksistään työluvan saaminen olisi kestänyt kolme kuukautta. Niinpä muutin lennosta suunnitelmia ja pysyttelin Euroopassa. Ja koska en ole mitenkään lämpimän ilmaston ystävä, vaihtoehdoiksi jäivät Irlanti ja Islanti. Entisenä hevostyttönä Islanti voitti ja saarivaltio herätti kiinnostusta myös omavaraisuutensa puolesta. Esimerkiksi Islannissa tuotettu sähkö jää maahan ja on hyvin edullista”, Kuula tietää kertoa.

Eteläpohjalaisen agrologiopiskelijan yhdeksän viikon harjoitteluaika alkoi elokuun 1. päivänä ja harjoittelutilana toimii lihanautatila.

"Tilalla on tällä hetkellä noin 30 sonnia, kaksikymmentä emolehmää vasikoineen sekä kolme hevosta. Tilalla tehdään omiin tarpeisiin sekä myyntiin myös heinää. Kokoluokaltaan sivutoimisena pyörivä tila on pienehkö, mutta laajennusvaiheessa, sillä karjasuojaa ollaan kasvattamassa sadan naudan tarpeisiin.”

Heidin päivittäiseen työkuvaan kuuluu muun muassa sonnien ruokinta.

"Olen opettelemassa myös heinäntekoa. Näin äkkiseltään tulisi mieleen, ettei entisillä laavakentillä kasva mikään, mutta Islannissa on kuitenkin paljon lammas-, hevos- ja nautatiloja. Islanti on maana melko omavarainen, mutta kallis, koska tuontitavaran saaminen saarivaltioon lisää tarvikekustannuksia. Oma yllätyksensä on se, että moni maatila näyttää jo valmiiksi vanhalta, sillä mereltä tulevat suolasateet ruostuttavat peltisiä rakennuksia todella nopeasti.”

Harjoittelutila Islannissa on pienehkö lihanautatila. Tilan päivärytmiä säätelee sää, sillä puolet vuodesta Islannissa sataa. Kuva: Heidi Kuulan kotialbumi

Maatilaharjoittelu kotikentän ulkopuolella on Heidin mukaan sekä näkemyksiä, työtapoja kuin elintapojakin syventävä kokemus.

"Mietin pitkään, että voinko äitinä lähteä ulkomaille työharjoitteluun. Koti-ikävä on ajoittain todella kova ja jatkuva englanniksi kommunikointi väsyttää. Uskon kuitenkin, että ulkomailla suoritettu maatilaharjoittelu antaa enemmän kuin ottaa. Myös itse opiskelu vaatii jatkuvaa tasapainottelua työn, perheen ja opintojen välimaastossa. Onneksi perhe tukee päätöksiäni. Lisäksi haluan olla esimerkkinä omille lapsilleni ja näyttää, että rohkeat päätökset kantavat ja kouluttautuminen ei koskaan mene hukkaan.”

Lue lisää:

Palkitun harjoittelutilan ohje: Kysy ennemmin monta kertaa etukäteen kuin yhden kerran jälkikäteen

Palkitut yrittäjät kannustavat: ota rohkeasti yhteys oppilaitokseen, jos toivot harjoittelijoita maatilallesi