Uhkaavan lintutaudin kanssa ei ole leikkiminen – tilan oma tautisuojaus kaiken perusta

Lintuinfluenssa on tyypillisesti vesilintujen tauti. Jotkut vesilinnut voivat kantaa tartuntaa itse sairastumatta.  Kuva: Markku Vuorikari

Suomessa tehdään kaikki voitava lintuinfluenssan torjumiseksi. Siipikarjatiloille on tarjolla ohjeita esimerkiksi tautisuojauksesta ja ketjulla on varautumissuunnitelmia, joita päivitetään tarpeen mukaan.

”Päätä ei voi laittaa pensaaseen ja jättää valmistautumatta”, painottaa Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Hanna Hamina painottaa. Monissa maissa virus on päässyt niillekin tiloille, joiden bioturva on tiukka.

”Suomen näkökulma on tiedostaa ja tunnistaa riskit ja uhat ja valmistautua siihen, että tauti leviäisi täällä tuotantosiipikarjaan.”

Tilan oma tautisuojaus on kaiken perusta eikä siitä pidä tinkiä. Tautiriski on syytä ottaa huomioon esimerkiksi, kun rakennetaan uusia tuotantotiloja.

Muuttolintujen levähtämispaikat ja luonnonvesien sijainti on ainakin tiedostettava, jos niitä ei rakennusten sijoittelussa pysty muuten huomioimaan.

Tuotantorakennuksissa on oltava mahdollisuus rakentaa kaksinkertainen tautisulku ja haittaeläinten pääsy sisätiloihin pitää estää, Hamina korostaa.

Korkeapatogeeninen eli voimakkaasti tautia aiheuttava lintuinfluenssa luokitellaan linnuissa EU-lainsäädännön mukaan A-luokan eläintaudiksi. Matalapatogeeninen lintuinfluenssa on valvottava eläintauti.

Ruokaviraston mukaan kaikki vähäisetkin lintuinfluenssan oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan.

Lisäksi Suomessa tutkitaan vuosittain pari sataa siipikarjatilaa sekä noin 100–200 luonnonvaraista lintua taudin varalta.

Lintuninfluenssaepäilystä – olipa kyse tuotantosiipikarjasta, harrastelinnuista tai luonnonvaraisista linnuista – on välittömästi ilmoitettava virkaeläinlääkärille.

Taudin leviämisen estämiseksi siipikarja on lintujen kevätmuuton aikana pidettävä sisällä.