Kiina tukee avokätisesti maatalouttaan – EU ja Yhdysvallat jäävät jälkeen

Vuonna 2000 tuen osuus tuotannon arvosta oli EU:ssa lähes 33 prosenttia, vuonna 2015 vajaat 19. Seuraavassa kuvassa tilasto eri maiden maksamista tuista. Kuva: Tuure Kiviranta

Kiinan ja Venäjän tuet ovat nousseet merkittävästi. Yhdysvalloissa ja EU:ssa tukien osuus on aiempaa pienempi. Kuva: Iines Vikiö

Tuen osuus maataloustuotannon arvosta EU:ssa on laskenut.

Vuonna 2000 tuen osuus tuotannon arvosta oli EU:ssa lähes 33 prosenttia, vuonna 2015 vajaat 19.

Kiinassa tukien osuus on noussut samassa ajassa kolmesta prosentista yli 21 prosenttiin.

"Kiina tukee maatalouttaan nykyään suhteellisesti enemmän kuin EU", kertoo tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta.

Myös Venäjän tuet ovat samassa ajassa nousseet merkittävästi. Yhdysvalloissa tukien osuus on aiempaa pienempi.

Tukien osuus EU:ssa voi pudota edelleen, jos maataloustukeen kaavaillut leikkaukset toteutuvat.

"Paineita leikkauksiin olisi ilman brexitiäkin, mutta brexit mutkistaa asioita entisestään. Iso-Britannian nettomaksu on niin merkittävä. Jos se halutaan paikata, jäsenmaiden on oltava valmiita maksamaan enemmän."

Tukimaksujen ääripäässä porskuttavat Islanti ja Norja. Niissä tuotanto on pientilavaltaista ja tukipolitiikka anteliasta.

Norjassa maidon hinta on kohtuullisella tasolla ja viljanviljelijät poikkeuksellisen tyytyväisiä (Suomalainen Maaseutu 12.6.).

"Tavoitteena on ylläpitää tuotantoa koko Norjan alueella", Niemi valaisee.

"Suomi oli tuissaan ennen Norjan kanssa samalla tasolla."

Nyt tukien taso suhteessa tuotantoon on laskenut.

Tukien merkittävyys riippuu tuotantosuunnasta: viljanviljelyssä tukien osuus on Suomessa yli puolet kokonaistulosta, kasvihuonetiloilla alle kymmenen prosenttia.

Tukien osuus tuotannosta on pienin Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.