Suurus ei tuonut onnea uusseelantilaiselle maitotilalle
”On ok olla keskitasoa”, toteaa aiemmin suurta tilaa tavoitellut maidontuottaja.
John Roche kertoo avoimesti kokemistaan vastoinkäymisistä. Kuva: Terhi TorikkaMaidontuotannon raju kasvu on Uudessa-Seelannissa näyttänyt myös sen, ettei suuruus aina tuo onnea.
Irlantilaislähtöinen maidontuottaja ja tutkija John Roche kertoo nykyisin avoimesti omista kokemuksistaan, kun tavoitteena oli olla suurin ja paras.
Hän kasvatti tilan kokoa nopeasti ja omaksui uusimmat tavat toimia. Sitten kohdalle osui peräkkäisinä vuosina lumimyrsky, kuivuutta ja tulvia. Ongelmat kertautuivat.
”Jouduin toteamaan, että vaikka vanhat viljelijät eivät ehkä tee kaikkea oikein, he eivät varmasti myöskään tee kaikkea väärin.”
Nyt alun perin 3 300 lehmän tilalla on 2 800 lypsävää.
Asiaa tutkittuaan Roche on todennut, että tietyn pisteen jälkeen laajentaminen ei välttämättä tuo suhteessa riittävästi lisää tuloja.
”Keskivertoihminen kestää vain tietyn määrän vaikeuksia ja painetta.”
Hän muistuttaa, että korkean tuotoksen lisäksi on aina seurattava myös sen vaatimia kustannuksia.
Tutkimusten perusteella esimerkiksi 285 lehmän tila on usein kannattavampi kuin 385 lehmää. Tulovirta on huomattavasti pienempi, mutta viivan alle jää enemmän.
”Lopultahan on pohjimmiltaan kyse siitä, montako lehmää tarvitset perheen elättämiseen. On ok olla keskitasoa, suurin osa meistä on”, hän muistuttaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
