Kalium voi parantaa hehtaarin nurmisatoa yli 2 000 kuiva-ainekiloa
Menetykset sadossa ovat suuria, jos kasvi ei saa riittävästi kaliumia. Rehun liian suuri kaliumpitoisuus voi olla haitaksi eläimille.
Lietelannoitus piti Luken tutkimuslohkoilla kaliumpitoisuuden korkeana myös niissä sadoissa, joissa sitä ei käytetty. Kuva: Pekka FaliNurmikasvit pystyvät hyödyntämään maan reservikaliumia, joten viljavuustutkimuksen kaliumluku ei kerro koko totuutta nurmiviljelyssä.
Jos kaliumia on reilusti, nurmiheinät ottavat sitä yli tarpeensa. Toisaalta sadon menetykset ovat suuria, jos kasvi ei saa riittävästi kaliumia.
"Peltojen kaliumlukuja kannattaa tarkkailla ja keskittää kaliumlisä pelloille, joilla hyöty on suurin", tutkija Maarit Hyrkäs Luonnonvarakeskus Lukesta neuvoo.
Hyrkäs kertoi tuloksista Nurmet euroiksi -seminaarissa Iisalmessa huhtikuussa.
Reservikaliumia on yleensä vähän turve- ja multamailla ja enemmän savespitoisilla mailla. Jos tilalla on hyvin erilaisia maita, kaikkia ei kannata lannoittaa samoin. Reservikalium kannattaa määrittää ainakin kiinnostavimmilta lohkoilta.
Kaliumlannoituksella saatu sadonlisä oli Lukella toteutetussa kokeessa parhaimmillaan 2 300 kiloa kuiva-ainetta per hehtaari. Lohkolla, jossa on reservikaliumia, lannoitusta voi vähentää siitä, mitä viljavuustutkimus ohjeistaa.
Kaliumlannoituksen todettiin nostavan reilusti nurmirehun kaliumpitoisuutta mailla, joilla ravinnetta oli niukasti. Jos taas kaliumia on hyvin, lannoitus ei juuri vaikuta rehun kaliumpitoisuuteen.
Koska kaliumia poistuu nurmen mukana reilusti, jatkuva nurmiviljely voi romahduttaa maan viljavuuskaliumin, eikä runsas kaliumlannoituskaan riitä nostamaan sitä.
Luke toteutti kaliumporraskokeita hietamailla Maaningalla ja Mikkelissä vuosina 2011–2018, kahden peräkkäisen nurmikierron aikana.
Lietteen kalium toimii lannoituksessa hyvin. Lietelannoitus piti tutkimuslohkoilla kaliumpitoisuuden korkeana myös niissä sadoissa, joissa sitä ei käytetty.
Mikäli lietteen lisäksi lannoitetaan korkealla kaliumsuolamäärällä, säilörehun kaliumpitoisuus voi nousta eläimille liian korkeaksi.
Hyrkäs suosittelee tiloille kivennäispitoisuuksien säännöllistä mittaamista rehusta. Parasta olisi ottaa korjuuaikanäyte lohkolta ennen niittoa tai karholta. Tällöin kalium ei ole voinut karata puristenesteeseen ja lohko tiedetään tarkasti.
Lannoituksen vaikutusta voi testata jättämällä pellolle lannoittamattoman kaistan ja ottamalla korjuuaikanäytteet siitä sekä lannoitetusta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
