Yli sadan hehtaarin tiloilla on puolet Suomen pelloista seitsemän vuoden päästä

Keskimääräinen tilakoko jatkaa kasvuaan. Kiinnostus erikoiskasvituotantoa kohtaan lisääntyy. Kuva: Pasi Leino

Kuva: Jukka Pasonen

Vuonna 2027 yli sadan hehtaarin tiloja on Suomessa noin 8 000 ja niillä on 48 prosenttia koko peltoalasta.

Näin arvioi Kantar-tutkimuslaitos tuoreessa Maatilojen kehitysnäkymät 2027 -raportissaan.

Maatilojen määrä alenee Kantarin mukaan lähivuosina tasaista tahtia. Vuonna 2027 tiloja olisi ennusteen mukaan noin 34 100, kun niitä nyt on 44 200.

Tilojen keskikoko yltää seitsemän vuoden päästä 67 hehtaariin.

Raporttia varten kysyttiin tulevaisuudensuunnitelmia yhteensä 4 450 tilalta. Tutkimusaineisto on painotettu vastaamaan kaikkia maatiloja.

Kysely tehtiin helmikuussa. Vastaajien arviot kannattavuusnäkymistä olivat silloin selvästi paremmat kuin kaksi vuotta aiemmin.

Varsinkin jatkavat vihannes- ja marjatilat odottavat positiivista kannattavuuskehitystä. Myös siipikarja- sekä nautatilat ovat optimistisia.

Tuotannon keskittyminen kuitenkin näkyy. Melko positiivisista näkymistä huolimatta vain 50–60 prosenttia nykyisistä kotieläintiloista uskoo jatkavansa tuotantoa 2027.

Eniten jatkoaikeita on broileri- ja munatiloilla.

Useimmat lopettavat kotieläintilat jatkavat jonkin aikaa kasvintuotannossa. Kokonaispeltoala pysyykin ennallaan 2,3 miljoonassa hehtaarissa.

Kasvintuotannossa kiinnostus erikoiskasvituotantoa kohtaan on nousussa.

Peltoviljelyssä nurmiala alenee, mutta kauran, syysviljojen sekä valkuaiskasvien viljely lisääntyy.

Kasvinviljelyyn panostavat korostavat entistä tarkempaa talouden hallintaa, tuottojen ja kustannusten tuntemista sekä viljelyn monipuolistamista.

Suurimmat tilat hakevat vakautta muun muassa viljelysopimusten avulla.

Viljatilat ja myös monet muut jatkavat maatilat monialaistavat tuotantoaan esimerkiksi koneyrittäjyydellä sekä käymällä tilan ulkopuolella töissä.

Moni jatkaja investoi tuotantoon ja tilanpidon eri toimintoihin.

Tiloilla on paljon kiinnostusta esimerkiksi energiainvestointeihin sekä eläinten hyvinvointia tai omaa työympäristöä parantaviin investointeihin.

Moni on kiinnostunut ottamaan aurinkoenergian täydentäväksi energiamuodoksi. Myös biovoimala- ja biokaasuhankkeet kiinnostavat.

Pellon perusparannuksiin, kuten ojituksiin, panostetaan varsinkin kotieläintiloilla. Ojituksia tai niiden parantamista suunnittelee kolmannes tiloista. Pääpaino on täydennys- ja uusintaojituksissa.

Tilojen välisen yhteistoiminnan lisääminen kiinnostaa monella tulevaisuuteen katsovalla tilalla. Myös siirtymistä osakeyhtiömuotoiseen tuotantoon pohtii moni.

Yhteistyömuotojen kärjessä ovat koneyhtiöt, työnvaihto ja yhteishankinnat.

Tilakoon suuretessa työssäkäynti tilan ulkopuolella vähenee ja tiloilla tarvitaan yhä enemmän tilapäistä sekä myös vakinaista työvoimaa. Tällä hetkellä sitä on eniten broileritiloilla.

Yrittäjäominaisuuksia mitattiin tutkimuksessa muun muassa sillä, onko tilan toiminnalle selkeät tavoitteet ja miten tilan tunnuslukuja seurataan.

Yrittäjäominaisuudet ovat sitä vahvemmat, mitä suuremmasta tilasta on kyse.

Nuoret suhtautuvat maatalouteen iäkkäitä yrittäjämäisemmin.

Ympäristöasioiden suhteen viljelijöiden ajattelumalli on melko samanlainen tuotantosuunnasta riippumatta.

Ilmastonmuutoksen hillintään on valmiutta ja omien valintojen katsotaan voivan vaikuttaa asioihin. Viimeaikainen ilmastokeskustelu on kuitenkin vaikuttanut negatiivisesti monen mielialaan.

Tiloilla on jo toteutettu paljon ympäristötoimia muun muassa kasvipeitteisyyteen ja uusiutuvaan energiaan liittyen. Näiden toimien jatkamiseen on edelleen kiinnostusta.

Tilan hiilitasetta laskee tällä hetkellä varsin harva, mutta asia kiinnostaa.

Sana hiiliviljely on tutuin broileri- ja nautatiloilla. Maitotiloista se puhuttaa eniten isoilla tiloilla ja nuorten tuottajien keskuudessa.

Turvepeltojen metsitykseen tiloilla on jonkin verran kiinnostusta, mutta sille halutaan kunnon korvaus.

Noin puolet viljelijöistä ilmoittaa olevansa erittäin tai melko tyytyväisiä nykyiseen työhönsä maatalousyrittäjänä.

Tyytyväisyys kasvaa selvästi tilakoon suuretessa ja toisaalta vähenee iän lisääntyessä. Samoin muuttuu viljelijän itse arvioima työkyky.