Yksityismetsien luontoarvot julkaistiin kartoille, valtion talousmetsien tiedot salattiin

Lahopuu lisää metsän arvoa luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Syken julkaisemissa monimuotoisuuskartoissa lahopuun määrää on arvioitu laskennallisesti. Kuva: Johannes Wiehn

Suomen ympäristökeskus Syke on julkaissut maan laajuisen 12 kartan sarjan, joka kertoo metsien luontoarvoista.

Aineisto on laajan yhteistyön tulos. Sen merkittävimpiä osapuolia ovat Syke, Metsähallituksen luontopalvelut ja ympäristöministeriö.

Aineisto on vapaasti ladattavissa Syken verkkosivuilta. Karttojen katselu edellyttää paikkatieto-ohjelmiston käyttöä.

Kartoissa Suomen metsät on luokiteltu suojeluarvon kannalta paremmuusjärjestykseen. Suojeluarvoa nostavat esimerkiksi monipuolinen puustorakenne, lehtipuuston määrä, vanhojen ja järeiden puiden esiintyminen sekä metsänkäsittelyiden tai ojituksen puuttuminen.

Suojeluarvoa kasvattaa myös monimuotoisten alueiden kytkeytyvyys. Se tarkoittaa, että toisiaan lähellä sijaitsevat laadukkaat luontokohteet nostavat toistensa arvoa.

Kartan perusteella monimuotoisuudelle arvokkaimpia metsäalueita on kaikissa maakunnissa. Pinta-alaan suhteutettuna eniten niitä on Uudellamaalla, Hämeessä, Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa. Määrällisesti eniten suojelun arvoista metsää olisi Lapissa, Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa.

Ladattavat kartat kattavat yksityismetsät ja valtion suojelualueet, mutta valtion talousmetsien tietoja ei ole julkaistu.

”Metsähallituksen talousmetsät olivat analyyseissa mukana, mutta liikesalaisuuslakiin vedoten tulokset julkaistaan vain Metsähallituksen sisällä”, kertoo suunnittelija Ninni Mikkonen Sykestä.

Metsähallituksen talousmetsät ovat kartalla valkoista aluetta. Niiden mukanaolo analyysissa näkyy kuitenkin epäsuorasti, koska valtion metsät voivat vaikuttaa lähistöllä sijaitsevien yksityismetsien luokitukseen etenkin metisen kytkeytyvyyttä ilmentävissä kartoissa.

Myös yksityismetsien luontoarvot vaikuttavat vastaavasti lähistöllä sijaitsevien valtion talousmetsien luontoarvoihin. Nämä tulokset pysyvät yleisöltä salassa.

"Molemmat osapuolet noudattavat keskinäistä sopimusta tietojen julkisuudesta", kommentoi Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula.

Metsätietojen julkisuus on sittemmin muuttunut. Maaliskuusta alkaen kaikkien omistajaryhmien metsien 16x16 metrin ruuduille tuotettu niin sanottu hilatieto on ollut vapaasti saatavilla. Vasta julkaistun kartan laatimista varten on kuitenkin käytetty sellaisia tietoja, jotka Metsähallitus katsoo salaisiksi.

Metsähallituksen julkiset luontokohdetiedot löytyvät myös retkikartta.fi -palvelusta, Kumpula mainitsee. Palvelusta on jätetty pois arkaluontoinen uhanalaisten lajien tieto, kuten esimerkiksi kotkan pesät ja metson soidinalueet.

Yhtiöiden metsissä analyysin pohjana on käytetty otantaan perustuvaa vmi-monilähdeaineistoa. Se antaa epävarmempia tuloksia kuin valtion metsistä ja yksityismetsistä saatu kuviotieto.

Metsähallituksen maistakin olisi voitu käyttää monilähteistä vmi-aineistoa, mutta se olisi heikentänyt lopputulosta koko Suomen tietojen osalta.

Mikkonen luonnehtii asetelmaa ”win-win-tilanteeksi”: Metsähallituksen Metsätalous Oy antoi hankkeen käyttöön tarkat tarkat kuvio-, puusto-, metsälaki- ja metsänkäsittelytiedot, ja pystyy vastineeksi hyödyntämään tuloksia talousmetsien alue-ekologisessa suunnittelussa.

”Surullinen osuus on se, että muut eivät näe Metsähallituksen Metsätalous Oy:n tuloksia.”

Hankkeen tavoitteena on edistää maankäytön suunnittelua siten, että monimuotoisuus huomioitaisiin aluetasolla.

Tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi Metso-suojeluohjelmassa suojeltavien kohteiden valinnoissa ja Metsäkeskuksen luonnonhoitohankkeiden suunnittelussa.

Mikkosen mukaan aineisto mahdollistaisi myös luontoarvojen huomioimisen yksityismetsissä aluetasolla. Aineiston pohjalta voitaisiin tehdä esimerkiksi suosituksia hakkuissa kevyemmin käsiteltävämmiksi alueiksi.

”Monimuotoisuuden pelastaminen vaatii, että kaikkea maankäyttöä suunnitellaan yhtenä kokonaisuutena. Siihen ei vielä päästä, koska metsäsuunnittelua tehdään omistaja kerrallaan eikä maiseman tasolla. Nyt aika alkaa olla kypsä siihen, että kytkeytyvyys voidaan ottaa huomioon. Ehkä jossain joku metsänhoitoyhdistys tai muu taho on niin rohkea, että näyttää vaikka koko kylälle, mitä voidaan tehdä maisematasolla.”

Mikkonen huomauttaa, että monivuotisen hankkeen aikana moni metsätietoaineisto on muuttunut salaisesta julkiseksi.

”Aiemmin melkein kaikki on ollut salattua. Ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa, että saataisiin näyttää tietoja arvokkaista luontokohteista edes kaavoittajille. Nyt kun yksityismetsien tiedot aukesivat, tilanne onkin ihan erilainen. Seuraavan metsäanalyysin tekijä pääsee miettimään tätä puhtaalta pöydältä.”

MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen kummeksuu Metsähallituksen halua salata tietoja metsiensä luontoarvoista.

Uuden metsätietolain prosessissa sovittiin, että tiedon avoimuuden periaatteen pitäisi koskea kaikkia metsänomistajaryhmiä samalla tavalla.

"Valtion metsiä jopa suuremmalla syyllä, koska se on yhteistä tietoa."

Hakkarainen toivoo, että luontoarvokartoista koituu arvokasta lisätietoa metsänomistajalle.

"Avoin tieto luo uusia mahdollisuuksia. Tietysti sitä pitää käyttää niin, että se hyödyttää metsänomistajia – ei niin, että joku muu alkaa suunnitella yksityismetsien käyttöä metsänomistajan puolesta."

Kartta-aineistot voi ladata paikkatieto-ohjelmistolla katseltaviksi Syken verkkosivuilta (Monimuotoisuudelle tärkeät metsäalueet 2018).