Vallaton vesi-insinööri

TEKSTI: Topi Linjama KUVA: Kuvaliiteri/Heikki Kokkonen PIIRROKSET: Stiina Hovi

Majavan mailla tietää olevansa, kun katselee ympärilleen. Majava nimittäin muokkaa ympäristöä mielensä mukaan. Patoamalla virtaavan veden majava rakentaa itselleen tekojärven. Patoon majava uittaa puita ja rahtaa kiviä ja mutaa. Vesi-insinööri tekee padon vastavirtaan kaarevaksi, jolloin sitä vasten painautuva vesi tiivistää rakenteita.

Tekojärven pinnan tulee pysyä sopivalla korkeudella niin, että vesi peittää pesälle johtavat kulkutiet, mutta ei nouse majavien makuuhuoneeseen. Vesi saa nousta jykevän pesän toiseen huoneeseen, joka on varattu ruokailuun. Vettä pitkin ruoka on helppo uittaa sisään ja tähteet ulos.

Padottu tekojärvi levittäytyy rantametsiin. Tästä on majavalle hyötyä. Veteen sopeutuneena majava ei mielellään lähde ravinnonhakuun kovin kauaksi metsään. Majava kaivaa kanavia, joita pitkin se uittaa puita.

Maanomistajalle vedennousu voi aiheuttaa vahinkoja. Lain mukaan majavan padon saa hajottaa 15.6.–30.9. välisenä aikana. Parhaimpaan tulokseen pääsee, jos padon ali johtaa putken.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että majavien tekojärvet hyödyttävät kaloja, kahlaajia ja vesilintuja. Pystyyn kuolleista puista löytyy kovakuoriaisen toukkia esimerkiksi pohjantikalle.

Syksyllä majava ankkuroi pesän läheisyyteen ravintolautan, jossa saattaa olla kymmeniä kuutioita puuta. Majava tietää päällimmäisten puiden juuttuvan kiinni jäähän, joten se kasaa lautan päällimmäisiksi kaluttuja puita.

Talvella majava viettää raukeaa elämää jääkannen alla. Leutoina päivinä se saattaa pistäytyä ulkosalla. Eläimen elintoiminnot hidastuvat ja kasvu pysähtyy. Päivä venyy jopa 29-tuntiseksi majavanvuorokaudeksi.

Kivikauden suomalaisille majava oli hirvieläinten ja hylkeiden ohella tärkeintä riistaa. Majavalta himoittiin tiheää ja pehmeää turkkia.

Tuliaseiden yleistymisen ja ihmisen levittäytymisen myötä majavat harvinaistuivat. Vielä 1500-luvulla Lapin majavamailta saatiin turkiksia, joiden arvo ylitti karhuntaljan arvon. Näädännahkoja sai yhdellä majavalla kolme, oravannahkoja peräti kolme kiihtelystä eli 120.

Amerikan valloituksen yhteydessä eurooppalaiset tyhjensivät Pohjois-Amerikan majavamaita. Majavahattu oli muodissa. Englantilainen Hudson Bay Company ja muutamat muut yhtiöt kuskasivat nahkoja Atlantin yli. Majavannahkat myytiin ja käytettiin moneen kertaan ennen kuin portugalilaiset myivät loppuun kuluneet nahat Afrikan rannikolla.

Turkin ohella arvostettiin majavan hajurauhasia eli haustetta. Jo Hippokrates, länsimaisen lääketieteen isä, tunsi hausteen parantavat vaikutukset. 1700-luvulla ilmestyneessä Castrologia-teoksessa luetellaan yli 200 haustereseptiä. Normaalisti haustevoiteella lääkittiin esimerkiksi hermosärkyjä, mutta Kittilässä sillä tyynnytettiin jopa myrskysäätä: ”Kun sitä pani veteen, niin ilma tyyntyi.”

Majava merkitsee reviirinsä hausteella. Hajuaineen arvosta kertovat esimerkiksi paikannimet Hausjärvi ja Hausoja. Turkin ja hausteen lisäksi majavasta saatiin lihaa. Myös rasvainen suomujen peittämä häntä syötiin.

Viimeinen majava ammuttiin Suomesta 1868. Ironista kyllä, majava sai lain suojan samana vuonna.

Miltei heti majavien hävittyä virisi ajatus niiden istuttamisesta takaisin luontoomme. Oli kuitenkin odotettava 1930-luvulle, ennen kuin Amerikasta ja Norjasta tuodut majavat saatiin istutettua Suomeen. Litteähäntä menestyi ja nykyisin meillä elelee yli 10 000–14 000 majavaa. Tihein kanta on Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Vuosisadan alkupuolella ei tiedetty, että Euroopassa ja Kanadassa elävät majavat edustavat eri lajeja. Niinpä Suomessa tavataan kahta eri majavalajia, euroopanmajavaa eli majavaa ja amerikanmajavaa eli entistä kanadanmajavaa. Amerikanmajava on hieman kookkaampi ja se saa suurempia pesueita. Se on syrjäyttänyt euroopanmajavan niillä alueilla, joille molemmat lajit ovat levittäytyneet. Euroopanmajavia on Suomessa tuhatkunta lähinnä Satakunnassa.

Majavan mailla