Korkein käypä hinta takaisin pakkolunastuslakiin – se korvaisi maanomistajien menetyksiä merkittävästi paremmin kuin 1960-luvun poliittisessa ilmapiirissä tehty nykyinen laki

Maassamme oli 1960-luvun lopulle saakka voimassa laki korkeimmasta käyvästä hinnasta pakkolunastustilanteissa. Tämä tarkoitti 30 prosentin korotusta paikkakunnan yleiseen käypään hintaan nähden. Tarkoitus oli turvata maanluovuttajan oikeusturvaa.

Poliittisen ilmapiirin tahtotila 1960-luvun oli kuitenkin se, että tästä kenen tahansa maanomistajan turvasta omistuksiaan kohtaan luovuttiin.

Kansanedustajantyössäni tein aloitteita paluusta aiempaan käytäntöön korkeimmasta käyvästä hinnasta.

Olin havainnut tapauksia, joissa varsinkin eläkeläisiltä vietiin taajamien laajentuessa omakotitaloja ja maaomaisuutta pilkkahintaan. Valitettavasti en saanut aloitteilleni tarvittavaa kannatusta. Kenen tahansa tavallisen kansalaisen maaomaisuuden menetys ei kiinnostanut.

Nyt koen välttämättömäksi ryhtyä toimiin korkeimman käyvän hinnan eli 30 prosentin korotuksen saamiseksi pakkolunastustilanteisiin. Tuulivoimaloiden ja sähkönsiirtolinjojen sekä näiden tarvitsemien tiealueiden pakkolunastukset voivat kohdata syvällä maaseudullakin maanomistajia.

Ongelmia tuottaa jo maa-alueen arvonmääritys yleensäkin ja paine pitää hinnat matalina näyttää suurelta, vaikka kyse on kohteista, joista juuri nyt tulisi olla valmiutta maksaa huippuhintoja.

Korkeimman käyvän hinnan palauttaminen pakkolunastuksiin korvaisi maanomistajien menetyksiä merkittävästi paremmin kuin 1960-luvun poliittisessa ilmapiirissä tehty nykyinen laki. Keneltä löytyy halua puolustaa maanomistajien oikeutta omistamiaan maita kohtaan?

Lauri Oinonen

Haapamäki