Laitetaan pajua kasvamaan entisille turvetuotantoalueille ‒ on riskialtista istuttaa niille mäntyä

Kuva: Kari Salonen

Kiitän Veli Pohjosta biomassapajua koskevasta kirjoituksesta (MT 13.5.). Tärkeä ja laiminlyöty asia oli esitetty lyhyesti, kansantajuisesti ja perustellusti. Myös samassa numerossa ollut Juri Laurilan puuraaka-ainekirjoitus oli täyttä asiaa.

Vuonna 1980 opiskelin kurssikeskuksessa ja aikani kuluksi lueskelin sen kirjastossa juuri energiapajukokeiluista Suomessa ja Ruotsissa. Kun opettajan kanssa keskustelin aiheesta, hän totesi, ettei kannata vielä ruveta maalailemaan piruja seinälle. Oltiinhan selvitty kuiville ensimmäisestä öljykriisistä ja aloitettu menestyksekkäästi turpeennosto venäläisillä tuotantokoneilla.

Nyt on riskialtista istuttaa vapautuville turvetuotantoalueille mäntyä. Ainakin lähiympäristöstämme hirvet pilaavat laajasti kasvuasentoon harvennettuja taimikoita. Hirvien kaluamis- ja katkomisjäljet löytyvät aikanaan tyvitukin sydänlankussa parhaimmassakin tapauksessa.

Täällä hirvet tulevat paskomaan ihmisten pihamaille ja kuorivat meidän pihapihlajamme. Metsässä ne ovat kuorineet tukkimitan kuusia ennallistaen ne muutamassa vuodessa lahopuiksi.

Turvetuotantoalueiden yhtenäiset pohjat sopivat mielestäni hyvin biomassapajun kasvatukseen. Tiestö ja ojitus ovat valmiina, sarkakuviot suunniteltu koneketjuille ja pajun evääksi on jäänyt maatunein turve, lannoitteeksi kalkkikäsitelty viemäriliete ja kotimainen hitaasti liukeneva raakafosfaatti.

Jos haluaa täyttä luomua, kalkin puute hoituu savella tai kiillepitoisella hiekalla, samalla kasvualustan lämpötila nousee asteen, pari.

Paju hoitelee ilolla taajamien hormonit, raskasmetallit, yskökset, korona- ja huumejäämät, lahjoittaa vuosittain runsaasti lehtikariketta ja aikanaan koneita kantavaa juuristomattoa.

Hevosaikakaudella ojien kuivavaraksi riitti 40 senttiä ja ainakin kaura kasvoi hyvin. Jos korjuukausien välillä pelottaa maaperän metaaniröyhtäilyt, veden korkeutta voidaan pitää kätevästi tässä arvossa tahi ylempänä.

Mielestäni on syytä ruveta harkitsemaan tuulella käyvän sähköntuotannon vaatimien laajojen aukkohakkuiden hyödyntämistä energiakasvien tuotantoon.

Martti Sihvonen

Tohmajärvi