Kuvioluistelua

Mielipide

31.12.201610:00

Kolumni

Pekka Alarotu

Ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittely oli arvokas päätös valtiopäiville.

Ulkopolitiikan asioissa eduskunta noudattaa vakiintuneita kuvioita. Käsittelyvaiheesta riippuen keskustelun avaa ulkoministeri Timo Soini (ps.) tai ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk.). Sitten pidetään ryhmäpuheet suuruusjärjestyksessä.

Ryhmäpuhujia enemmän seurataan muuta­man kokeneimman edustajan puheen­vuoroja. Erkki Tuomi­ojan (sd.), Seppo Kääriäisen (kesk.), Pertti Salolaisen (kok.) ja Pekka Haa­viston (vihr.) sanan­käänteiden muutoksista tehdään johtopäätöksiä kuin muinaisesta Kremlistä.

Entinen ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) sanoi, että ulkopolitiikasta vallitsee suurempi konsensus kuin ehkä koskaan.

Ihmeellinen lausunto. Ulkopolitiikasta ei ole juuri äänestelty, mutta nyt äänestettiin.

Äärivasemmiston ulko­poliittisena ääni­torvena esiintyy yleensä Markus Mustajärvi. Viime vaali­kaudella Mustajärvi erotettiin vasemmistoliiton ryhmästä, mutta nyt Li Anderssonin kaudella koko puolue vetää räyhälinjaa.

Kenties Kanervan konsensus tarkoittaa sitä, että ulkopolitiikan oppositiojohtaja nuolee haavojaan parlamentin ulkopuolella.

Alexander Stubb (kok.) ei katso arvolleen sopi­vaksi esiintyä rivikansanedustajana vertaistensa joukkoon vaipuneena.

Suomen ulkopolitiikka keskittyy taas pääasiaan eli omien tilusten varjeluun. Tietysti tuomitaan muun lännen mukana Krimin valtaus, mutta keskus­telusta päätellen ani harvalle kansan­edustajalle Venäjän tuomitseminen on maailman ainoa tärkeä asia.

Pari päivää myöhemmin Yhdysvallat muutti hetkeksi linjaansa. YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi Israelin asutukset suvereeniin naapurimaahan.

Suomen eduskunnan kiihkoisimmat moralistit presidentti Barack Obama yllätti housut nilkoissa. Kukaan ei hoksannut mainita, ettei Krim ole maailman ainoa alue, jossa naapurin maalle rakennetaan ilman lupaa.