Yliö: Maidontuotannon turvaamiseksi on vahvistettava maitotilayritysten talousosaamista

Kirjoittajan mukaan on mietittävä keinoja, joilla talouden seurannasta saataisiin maitotilayrityksille helpompaa, kiinnostavampaa ja reaaliaikaisempaa. Kuvituskuva.  Kuva: Raisa Kyllikki Karjalainen

Sopimustuotantoon siirtyminen oli tärkeää maidon ylituotannon hillitsemiseksi ja tuotannon optimoimiseksi. Sopimustuotantoon siirtymisen vaikutuksia selvittäneen opinnäytetyön tulosten perusteella sopimustuotantoon siirtyminen oli vaikuttanut maitotilayritysten käytännön toimintaan jonkin verran.

Suurimmat vaikutukset osuivat pieniin maitotilayrityksiin ja erityisesti parsinavettoihin. Sopimustuotanto ei ollut kuitenkaan vaikuttanut merkittävästi maitotilayrittäjien lopettamispäätöksiin, mutta investointitahtia se oli jonkin verran hillinnyt. Tuotantoa oli tehostettu useissa maitotilayrityksissä sopimustuotantoon siirtymisen seurauksena.

Sopimustuotantoon siirtyminen vaikutti monissa maitotilayrityksissä myös investointisuunnitelmiin. Joko suunnitelmista luovuttiin kokonaan tai niitä siirrettiin tulevaisuuteen. Sopimustuotannon koettiin vaikuttavan negatiivisesti erityisesti nuoriin maitotilayrittäjiin investointimahdollisuuksien heikkenemisen vuoksi.

Opinnäytetyön tulosten perusteella sopimustuotanto näyttäisi kuitenkin olevan osa ratkaisua, eikä osa ongelmaa. Sopimustuotanto tuo turvaa maitotilayrittäjälle helpottaen tulevaisuuden suunnittelua. Järkevästi ja kannattavasti toteutettavat investoinnit ovat niin maitotilayrittäjien, meijerien, rahoittajien kuin viranomaistenkin etu. Investointeja tarvitaan myös tulevaisuudessa, kun parsinavetat aikanaan poistuvat käytöstä.

Maitotilayrityksen kannattavuutta voidaan arvioida muun muassa talouden tunnuslukujen, kuten kannattavuuskertoimen, suhteellisen velkaantuneisuuden ja omavaraisuusasteen avulla. Kyselyssä selvitettiin maitotilayritysten tunnuslukuja, jotka tiedettiin kyselyyn vastanneiden kesken huolestuttavan heikosti.

Vain noin 30 % kyselyyn vastanneista osasi kertoa maitotilayrityksensä kannattavuuskertoimen ja omavaraisuusasteen. Suhteellisen velkaantuneisuuden tiesi noin 46 % vastaajista. Eri ikäryhmien välillä ei havaittu eroja tunnuslukujen tuntemisessa. Toisaalta kannattavuuskerroin tunnettiin isommissa maitotilayrityksissä hiukan pienempiä paremmin.

Liiketoiminta- ja talousjohtamisen tason parantaminen maitotilayrityksissä tulisi olla koko sektorin intressinä, jos maidontuotanto halutaan säilyttää Suomessa. Talousosaamisen tärkeys lienee koko sektorin tiedossa, mutta täytyisi miettiä myös keinoja, miten talouden seurannasta saataisiin maitotilayrityksille helpompaa, kiinnostavampaa ja reaaliaikaisempaa.

Ei ole ihme, että talouslukujen pyörittely on viimeisenä työlistalla, kun sitä ennen listalla on loputtomasti suorittavia työtehtäviä. Jaksaminen on tällaisessa tilanteessa ymmärrettävästi äärirajoilla. Tarkkaan mietitty työnjako maitotilayrityksessä helpottaa sekä fyysistä että psyykkistä kuormaa.

Optimitilanteessa maitotilayrityksen liiketoimintaa johtaa ja talouslaskelma pyörittää joku muu kuin henkilö, joka tekee myös suorittavat työtehtävät. Osaava työvoima ja tarkkaan mietityt vastuualueet myös esimerkiksi osakeyhtiömuotoisissa maitotilayrityksissä ovat tärkeitä osatekijöitä jaksamisen parantamisessa.

Verkostoitumalla ja yhteistyötä lisäämällä voidaan säästää euroja ja kasvattaa henkistä pääomaa. Maitotilayrityksen johtamista ei täytyisi joutua jättämään tehtävälistan viimeiseksi edes kiireisimpään rehuntekoaikaan.

Eräs kyselyyn vastannut totesi, että ”talousmatematiikkaa enemmän tiloille”. Olisiko talous- ja liiketoimintaosaamisen nostaminen avainasemassa paitsi kannattavuuden parantamisessa, niin myös jatkajien löytämisessä alalle?

Usein maitotilayritykset siirtyvät suorittavasta työstä pitävältä toiselle, mutta jotenkin mukaan täytyisi saada lisää myös liikkeenjohdollisista asioista kiinnostuneita maitotilayrittäjiä.

Maaseudun vetovoimaisuus on yksi tekijöistä, joista keskustellaan paljon jatkajien löytämistä pohtiessa, mutta kukapa haluaisi raataa kellon ympäri kannattamaton liiketoiminta harteillaan.

Kirjoitus perustuu kirjoittajan opinnäytetyöhön ”Valioryhmän sopimustuotantoon siirtymisen vaikutukset maitotilayritysten kehittämissuunnitelmiin”. Maitotilayritysten tulevaisuudennäkymiä selvitettiin kyselytutkimuksen avulla. Kysely lähetettiin yhteensä 4 377 maitotilayritykselle ja siihen saatiin yhteensä 445 vastausta. Opinnäytetyö oli osa Seinäjoen ammattikorkeakoulussa suoritettua tutkinto-ohjelmaa Agrologi (ylempi AMK), Ruokaketjun kehittäminen.

Kirjoittaja on entinen karjanhoitaja, nykyinen Ruokaviraston asiantuntija ja agrologi (ylempi AMK).