Kaunis kiitos kaikille, jotka käyttävät aikaansa koulujen puolustamiseen
Vanhempia ei päästetä tässä ajassa helpolla. Moni vanhempi ajaa lastensa koulun asiaa tuntitolkulla, jopa vuosikausia.
Nurmijärven Metsäkylän koulua uhkasi lakkautus vuonna 2016. Vanhempainyhdistys taisteli tuolloin koulun säilyttämisen puolesta. Kuva: Jaana KankaanpääAktiiviset ihmiset ovat kullanarvoisia. Huomasin tämän omassa arjessani, kun kaupunginosani palveluja aiottiin myllätä.
Koulun pihasta oli tulossa niin pieni, että kaikki oppilaat eivät olisi mahtuneet sinne välitunnilla.
Vaikka Suomi on yksi Euroopan harvimmin asutuista maista, virkamiesten esitys olisi ajanut koululaiset ilmeisesti ”ulkoilemaan” jumppasalissa.
Ehdin jo vaipua synkkiin ajatuksiin. Tällaistako arkea etelän kasvukeskuksessa rakennetaan? Onhan lasten nyt päästävä pihalle!
Asukasyhdistykseltä tuli sittemmin iloisia uutisia. Ihmiset oli saatu liikkeelle.
Kaupungin lautakuntaan oli lähetetty 150 postikorttia ja poliitikot pyytävät nyt virkamiehiltä lisäselvityksiä.
Kiitos käänteestä kuuluu aktiiveille, jotka seuraavat ja kommentoivat kouluasiaa ja organisoivat toimintaa väsymättä.
Ovathan päättäjät varmasti ymmärtäneet, että kyläkoulut vetävät maaseudulle hyviä veronmaksajia?
Koulujen asioissa riittää nyt kipukohtia ympäri maan.
Syntyvyyden lasku tarkoittaa raskaita päätöksiä, kun jopa 500 alakoulua ja 150 yläkoulua tulisi lakkauttaa.
Maaseudun kylissä koulun sulkeminen on iso isku myös kylän elinvoimalle.
Ovathan päättäjät varmasti ymmärtäneet, että kyläkoulut vetävät maaseudulle hyviä veronmaksajia? Heitä eivät pölyiset ja meluisat keskustat jättikouluineen välttämättä kiinnosta – ne halutaan monesti jättää taakse.
Kiinnostaako kunnan verotulojen kerryttäminen, jos heti ensimmäisenä pitää alkaa maalata mielenosoituskylttejä?
Kouluasioihin käytetty aika on ollut pitkälti pois työnteosta, äiti kertoo.
Moni vanhempi on todella omistautunut, ja ajaa lastensa koulun asiaa tuntitolkulla, jopa vuosikausia.
Tänä vuonna on mennyt jo sata tuntia, kertoo erään kunnan oppilaaksiottoalueiden muutoksia vastaan taisteleva äiti.
Seuranta ja vaikuttaminen alkoi jo syksyllä 2023. Tuolloin tunteja kertyi nelisenkymmentä.
Myös naapurit ovat käyttäneet asiaan useita kymmeniä tunteja.
Kouluasioihin käytetty aika on ollut pitkälti pois työnteosta, äiti kertoo. Työt ovat valuneet iltaan, kun puolet työpäivästä on mennyt vaikuttamistyössä.
Myös viikonloppuisin perhe-elämän viettäminen, ruuanlaitto, käsityöt, sohvalla makoilu ja lukeminen ovat karsiutuneet pois.
”On ollut aika kuormittunut olo”, äiti kuvaa.
En voi väittää, että kuuluisin itse tähän aktiivisten ihmisten joukkoon. Arki vie mehut.
Kannatusta osoitan lähinnä maksamalla muutaman yhdistyksen jäsenmaksua vuosittain ja tykkäämällä postauksista somessa.
Sydämessä läikähtää kuitenkin aina, kun puhelin piipattaa illalla. Whatsapp-ryhmät alkavat käydä kuumina, kun tulee jokin uusi päätös, selvitys tai yleisötilaisuus.
Sydämessä läikähtää kuitenkin aina, kun puhelin piipattaa illalla.
Vanhempia ei päästetä tässä ajassa helpolla.
Hyvää tarkoittavia neuvoja on tarjolla viljalti. Sitäkin enemmän on tarjolla suoraa kritiikkiä, havaintojeni mukaan etenkin vanhemmalta ikäluokalta.
Kaikille nykyvanhempien erilaisilla pulmilla herkutteleville sanoisin, että virheetön heittäköön ensimmäisen kiven.
Teemme parhaamme ja moni aika paljon enemmänkin.
Kaunis kiitos kaikille vanhemmille, jotka uhraavat vapaa-aikaansa yhteisiin asioihin.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
