Veroideat ovat hyväntahtoista hölmöilyä

Kekkosen sananparsi ei kuole koskaan. Sen voi sovitella yhä uusiin kolumneihin antaen otsakkeelle monia merkityksiä.

"Onko maallamme malttia vaurastua?" kuului kysymys vuonna 1952.

Nyt sen voi osoittaa poliitikoille, jotka koettavat verojärjestelmän muutoksilla saada Suomen talouden kasvuun.

Politiikan syksy käynnistyi äkisti heinäkuun helteillä, kun tieto päähallituspuolue keskustan ajamasta yritysten investointivarauksesta tuli julki.

Viime viikolla oppositiopuolue SDP puolestaan innostui työllisyystoimenpiteissään peräämään yksinyrittäjille suunnattua verovähennystä. Ehdotusten listaan voidaan lisäksi ynnätä ainakin tulossa oleva viiden prosentin yrittäjävähennys elinkeinonharjoittajille.

Muitakin veroehdotuksia on toki budjettiriihen alla viuhunut ilmassa, mutta yritysveroihin kohdistuvat ovat usein niistä hölmöimpiä – ja kaikkein hyväntahtoisimpia.

Ei kannata toistella, mikä juuri investointivarauksessa on vikana. Sen asiantuntijat ovat jo kertoneet. Mutta joitakin yhteisiä piirteitä löytyy kaikille hihasta ravistetuille, pienille veromuutoksille

Ensinnäkin ne mutkistavat verotusta. Se luo sijaa verosuunnittelulle ja saattaa ohjata yritykset käyttäytymään aivan toisin kuin lainsäätäjän jalo tarkoitus oli.

Toiseksi poukkoileva, alati muuttuva veropolitiikka tekee liiketoiminnasta sietämättömän epävarmaa. Yritys ei uskalla investoida, palkata väkeä tai laajentaa, jos verokohtelu saattaa muuttua taas ensi vuoden budjettiriihessä.

Nämä ongelmat vältetään luomalla hyvän verojärjestelmän periaatteita noudattava, yksinkertainen verolainsäädäntö laajalla veropohjalla.

Kaikki poikkeukset, varaukset tai vähennykset luovat tilaisuuden kikkailulle, joka ei ikinä hyödytä yrityksiä tasapuolisesti.

Esitetyt ehdotukset ovat ehdottomasti hyväntahtoisia. Yritysverotusta rukkaamalla poliitikot todella koettavat luoda Suomeen enemmän työtä ja paremman elintason. Verotus on siitä erinomainen poliittinen työkalu, että se on aidosti kansallisessa päätösvallassa. Siksi siihen halutaan myös tarttua.

Elokuun alussa Akateemisessa talousblogissa investointivarausta haukkunut professori Marko Terviö tiivisti muutosvimman poliitikon syllogismiin. Siinä kahdesta edeltävästä, todeksi todetusta lauseesta vedetään johtopäätös:

Jotain tarttis tehdä.

Tämä on jotain.

Eli tämä tarttis tehdä.

Poliitikoilta vaaditaan nyt malttia pidättyä hätäisestä verosörkinnästä, jotta maa vielä vaurastuisi. Jos verotusta halutaan muuttaa, se kannattaa tehdä kokonaisuudistuksena, ei pikavoittoja tavoitellen.

Ylipäätään verotus on väärä syntipukki Suomen ongelmille.

"Vertailtaessa muihin maihin, Suomen yritysverotus on pääpiirteiltään kilpailukykyinen niin rakenteeltaan kuin tasoltaan", Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tuoreessa raportissa todetaan.

Helppo syyllinen verotus kyllä on. Siksi jään innolla odottamaan, kuka keksii seuraavan vähennyksen, poikkeuksen tai varauksen. Tämä keskustelu on ikiliikkuja.