Ilkka Herlin: Maahenki ja hengitys

Moni tuntee Maahenki-kustantamon ja joku vielä tuntee aitoa maahenkeäkin. Lisäksi skandinaavisessa muinaisuskossa taisi olla maahenki tai -henkiä.

Suomalaisessa muinaisuskossa sellaisia ei tunneta, ellei sitten maahisilla ollut vastaavia ominaisuuksia.

Harva kuitenkaan tuntee käsitettä ”maahengitys”. Minulle humanistille tuollainen termi tuli tutuksi vasta kun rupesin perehtymään maan kykyyn sitoa hiiltä ja mahdollisesti sen avulla ravinteita kuten typpeä ja fosforia. Näitä sitomalla puolestaan voitaisiin vähentää vesistö- ja ilmastopäästöjä.

Ilmeni, että olin törmännyt ajankohtaiseen ongelmaan ja valtavaan tutkimuskenttään, jossa toistaiseksi tiedetään vähemmän ja arvellaan enemmän.

Ilmaston lämpenemisen syynä pidetään yleensä fossiilisia polttoaineita.

Vähemmän on kiinnitetty huomiota fossiilisten polttoaineiden välilliseen vaikutukseen eli esimerkiksi siihen, että nykyaikaisessa maataloudessa maaperästä on vapautunut valtavia määriä hiiltä ilmastoon.

Eniten hiiltä on varastoitunut mereen, mutta myös maaperä on valtava hiilivarasto.

Sitä on vapautunut keinolannoitteiden, lähinnä typen, valmistuksessa, samoin kuin maatalouskoneiden käytössä ja logistiikassa. Suurimmat määrät ovat kuitenkin irtautuneet suoraan maasta, kun on käytetty yksipuolisia viljelymenetelmiä ja keinolannoitteita.

Eroosio on vienyt maata ja samalla hiiltä mennessään, mutta korvaavaa ainetta ei ole maahan tuotu.

Tapahtunutta voitaisiin korjata sitomalla hiiltä takaisin maaperään eri keinoin. Luomussa näin käykin kun käytetään orgaanisia lannoitteita, joissa usein on hiiltä mukana eri muodoissaan. Samoin suorakylvö on omiaan lisäämään orgaanista ainetta maaperään.

Näinä naudanlihan vastustamisen päivinä on hyvä tietää, että eri tutkimusten mukaan paras keino hiilen sitomiseen maahan on kuitenkin viljelymaan muuttaminen laitumeksi.

Jälleen yksi argumentti sen puolesta, että jos sattuu pitämään märehtijän lihasta tai maidosta, voista ja juustosta johdannaisineen ja haluaa syödä kestävästi tuotettua ruokaa, kannattaa hankkia sellaisen otuksen tuotoksia, joka on kasvanut ruoholla eikä viljalla, soijalla tai maissilla.

On yleisesti tunnettua, että hiiltä lisäämällä saadaan maan tuottavuutta parannetuksi. Kasvinosia, kompostia tai muuta vastaavaa lisäämällä useimmiten kasvit lähtevät kasvamaan entistäkin paremmin. Mutta siinäkin on vaaransa.

Hiilen lisääminen saattaa joissain oloissa lisätä hiiliyhdisteiden hajoamista maassa ja näin lisätä hiilidioksidin tuotantoa eli maahengitystä. Enimmästä maahengityksestä vastaavat kasvien juuret.

Tietenkin hiiliyhdisteiden hajoaminen on välttämätöntä, koska hajottaessaan kuollutta eloperäistä ainetta maaperäeläimet vapauttavat myös ravinteita kasvien käyttöön. Samoin vasta tuon prosessin jälkeen aineesta alkaa syntyä hitaasti hajoavaa humusta. Tämä asia näyttää menevän usein sekaisin, kun meikäläisen kaltaiset maallikot keskustelevat maan hiilipitoisuudesta ja sen vaikutuksista.

Samoin ilmaston lämmetessä maassa syntyy entistä enemmän hiilidioksidia varsinkin sellaisilla alueilla, missä hiiltä on paljon sitoutunut maahan, kuten pohjoisella pallonpuoliskolla monissa paikoissa. Asiaa on syytä miettiä enemmänkin.