Ruuan alkuperän selvittämisestä on tehty koiranomistajalle salapoliisitehtävä, vaikka ratkaisu olisi ilmeinen
Surullisinta on, että pitäisi olla ylipäätään kiitollinen, kun jonkinlainen alkuperä lihalle vaivaudutaan kertomaan.Tavallinen, hermoja raastava tiistai lähikaupan hyllyllä.
Ajattelen ostavani vaihtelun vuoksi koiralle märkäruokaa, mutta päätä särkee pelkkä valikoiman pällistely.
Nappaan märkäruokahyllystä Pirkan Parhaat: Naudanlihaa ja vihanneksia.
Kun annospussin kiepsauttaa ympäri, löytyy valmistusmaakin. Thaimaa. Ilmeisesti parhaita paloja ei saa, ellei lähde niitä kiikuttamaan etelän lämmöstä.
Surullisinta on, että pitäisi olla ylipäätään kiitollinen, kun jonkinlainen alkuperä lihalle vaivaudutaan kertomaan.
Toisinaan pääraaka-aineen alkuperä jätetään tyystin ilmoittamatta.
Aina ei auta, vaikka itse pakkaus huutaisi pohjoisen puhtautta.
Esimerkiksi kotimaisuuttaan korostavan Dagsmarkin Lappi-koiranruokien pakettiin on mäiskäisty maininta siitä, kuinka osa raaka-aineista voi olla toisinaan ulkomaisia.
Osa, siis kuinka suuri osa? Ja mistä raaka-aineista? Lisätietoja kehotetaan katsomaan netistä.
Koira lienee sian ohella se perinteisin talon kierrätysyksikkö, jolle on syötetty mitä muilta jää.
Mutta koirallekaan ei mikä tahansa kelpaa. Ja ihminen on viisaudessaan huolehtinut jalostuksessa siitä, etteivät ruoka-aineallergiatkaan lopu sesseiltä kesken.
Epäsopivan ravinnon riskeistä saatiin karu esimerkki viime viikolla, kun useampi koira sai kuivanappuloista vakavia oireita.
Niiden liikkuminen on ollut kivuliasta ja jalat ovat jopa pettäneet alta.
Musti ja Mirri on poistanut torstaina myynnistä omistamassaan tehtaassa valmistettuja koiran- ja kissanruokaeriä kokonaisuudessaan.
Sairastumisaallon takana on todennäköisesti ulkomainen perunahiutale.
Musti Group on ilmoittanut tehostavansa omavalvontaansa. Syytäkin on, sillä rahasta ei luulisi laadun puutteen olevan kiinni.
Lemmikkibisnes lyö nimittäin leiville: Musti ja Mirri paransi heinä-syyskuussa liikevoittoaan kymmenellä prosentilla viime vuoden vastaavaan ajankohtaan nähden.
Saavutus olisi vielä arvostettavampi, jos markkinoilla olisi jäljellä joitakin mainittavia kilpailijoita.
Jo valvontaraportit kertovat, että petrattavaa kuppien täytteistä löytyy.
Yli 25 prosenttia Ruokaviraston viime vuonna tekemistä valvontatapahtumista johti lemmikkieläinten rehujen kohdalla kieltoon tai huomautukseen.
Tuotantoeläinten rehuseoksissa osuus jää alle 10 prosenttiin.
Ratkaisu on oikeastaan aika ilmeinen. Eikä edes omani.
Loimaalainen viljelijä ja lemmikinruokayrittäjä Tero Rovio Pet Foodsilta ehdotti, että lemmikinruokiinkin tarvittaisiin joutsenmerkki.
Kotimaisuus ei aina ole helpoin tie: Se voi olla kalliimpi, työläämpi ja hankalampi.
Silti ilahduttavan moni valmistaja on tuolle tielle viime vuosina lähtenyt.
Kotimaisten raaka-aineiden käytön pitäisikin olla valinta, jonka myös kuluttaja voi tehdä ilman salapoliisityötä.
Ei tarvitsisi viettää iltapäiväänsä hyllyllä pientä ränttiä pipertäen tai netistä etsien, saati haukkua perään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





