Vapaakauppa politiikan pelinappulana

Kansainvälisestä kaupasta on tullut joissakin kehittyneissä maissa ihmisten mielessä syntipukki työn ja toimeentulon heikentymiseen, vaikka useimmiten juurisyy on kotimaisessa politiikassa. Näin syntyneen asetelman vuoksi globaali kauppapoliittinen toimintaympäristö on suuressa murroksessa. Kuulemme sen eri oireista päivittäin.

Eurooppalaisittain toimintaa testaa Britannia, jonka kaksi vuotta sitten tehty Brexit-päätös vetäytyä yhteisestä talousunionista on johtanut neuvottelukierteeseen, jolla ei loppua näy. Suuri huolenaihe on epäsuorat vaikutukset, päätyvätkö ranskalaiset juustot kauppojemme alehyllyihin välillisesti vuoden päästä, kun britit ovat uuden kauppavaiheen alussa?

Maailmanlaajuisen sääntöpohjaisen kauppajärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen ovat vaikeuksissa johtuen protektionismin vahvistumisesta niin lännessä kuin idässä. Kansallisen politiikan alttarille uhrataan maailmankaupan säännöt valitettavan monessa maassa.

Erityisen huolissani olen Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin siirtymisestä sanoista tekoihin asettamalla tuontitullit ensin teräkselle ja alumiinille, ja nyt niitä laajentaen muillekin sektoreille.

Uhmakkuus lisätoimista tekee tilanteesta arvaamattoman ja herkän muutoksille. Uhka kauppasodasta heijastuu myös pörssien hermostuneisuutena.

Suomi on vientivetoinen maa ja mahdollisen kauppasodan suurimpia häviäjiä. Olemme viimeksi elintarviketeollisuudessa nähneet esteiden ja avoimuuden merkityksen – esteet Venäjälle, avoimuuden Kiinaan.

Suomi tukee vapaakauppaa ja on aktiivinen toimille, joilla haetaan ratkaisuja vallitsevalle tilanteelle. Yhteisten ratkaisujen etsimiseen on selvät syynsä. Olemme entistä enemmän riippuvaisia siitä, miten muiden maiden taloudet kehittyvät.

Muurien rakentamisen sijaan meidän pitäisi edelleen purkaa esteitä kansainväliseltä kaupalta. Sillä on tutkitusti positiivisia vaikutuksia talouteen.

Olen tavannut lukuisia eurooppalaisia kollegoitani viimeisten kuukausien aikana ja viesti on kaikkialla sama: USA:n kanssa on keskusteltava ja yritettävä vaikuttaa kauppapolitiikan suuntaan, vaikka tilanne vaikea onkin. Toiveet hyvästä huomisesta ovat kuitenkin olemassa, sillä teollisuutemme on pitkälti erikoistunutta.

Vanha mantra "Suomen täytyy uudistua" on yhä ajankohtainen. Meidän kilpailukykyämme ei kehitä kukaan muu kuin me itse, itsellisesti. Suomalaisten yritysten ja yrittäjien täytyy löytää myös uusia markkinoita ja uskaltaa astua mutaiseen meriveteen vähän kauempana.

Digitalisaatio, toisin sanoen tekoäly, robotit ja automaatio, ovat meille suuren suuri mahdollisuus. Valmistavan teollisuuden ei ole pakollista siirtyä halvemman työn markkinoille, vaan korkean tuottavuuden ja osaamisen turvin työtä voidaan tehdä myös korkean kustannustason maissa.

Kehittyneiden maiden viennissä palveluiden merkitys kasvaa koko ajan. Juuri palveluiden viennissä meillä piisaa voitettavaa. On myös selvä, että kiertotalous vakiintuvana megatrendinä edellyttää uutta ajattelua kaupan sääntöihin.

Olen lukuisten vienninedistämismatkojen myötä huomannut sen, että suomalainen laadun maine on kiirinyt kauemmaksi kuin vientimme kokonaisuudessaan. Me tarvitsemme menestyviä yrityksiä luomaan hyvinvointia.

Haen kaikkia mahdollisia keinoja, joilla voimme tukea suomalaisia yrityksiä syntymään, kasvamaan ja pysymään maailmanmarkkinoilla.

Euroopan unionin talous on palannut kasvu-uralle, ja unioni on kyennyt säilyttämään asemansa globaalina toimijana. Talouskasvun ylläpitäminen jatkossa edellyttää kuitenkin uusien markkinoiden avaamista ja yhteyksien vahvistamista globaaleihin kasvukeskuksiin.

Meidän tulee parantaa yritysten kilpailuedellytyksiä globaaleilla markkinoilla, koska Suomen menestys ratkaistaan kansainvälisessä kilpailussa.

Mika Lintilä

elinkeinoministeri (kesk.)