RATSAILLE HINKU PÄÄSTÄ RATSAILLE

TEKSTI: Heli-Maria Wiik KUVAT: Jaakko Martikainen

H inku päästä hepan selkään houkuttelee yhä useamman kaupunkilaisnaisen kaupunkien läheiselle maaseudulle. Ratsastusinnostus lisää huimasti erilaisten tallien kysyntää varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Erityisesti hoito- ja ratsastuspalveluiden tarjonta on kasvanut. Paineita uusien ratsastuskeskusten ja hoitotallien rakentamiselle on kasvukeskuksissa, mutta sopivia paikkoja on vaikea löytää. ”Kaupungit ovat supistaneet jo toimivien tallien alueita, mikä on johtanut siihen, etteivät yritykset voi kasvaa”, kertoo Hevostietokeskuksen johtaja Minna-Liisa Heiskanen.

”Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla hevosia on joissain paikoissa jo liikaa toimitilaan nähden. Maaseudulle on rakennettu verraten paljon ratsastukseen liittyviä palveluja muun muassa TE-keskusten myöntämien investointiavustusten avulla. Pienissä kylissäkin on jo yleensä ratsastuskoulu.”

Palveluja myyviä ratsastuskouluja ja hevosten hoitotalleja sekä näiden yhdistelmiä Heiskanen arvioi Suomessa olevan noin 750. Niistä noin puolet on keskittynyt hoitopalveluihin. Nämä ratsastusyritykset työllistävät noin 2 500 henkilöä.

Heiskanen arvioi, että tulevaisuudessa osa hoitotalleista keskittyy tarjoamaan kokonaisvaltaista täysihoitoa saksalaisen mallin mukaan. Siinä tallit tarjoavat sekä yksityishevosten liikuttamis- että koulutuspalveluja, jotta kiireiset asiakkaat saavat sopivan säyseän hevosen käyttöönsä.

Näiden täysihoitotallien sopiva sijaintipaikka on kaupunkien läheisellä maaseudulla. Koska hevosia käytetään verraten vähän, niille on pystyttävä tarjoamaan riittävästi laidun- ja ulkoilualueita. Tätä eivät yleensä kaupunkitallit pysty tarjoamaan.

Heiskasen mukaan ratsastuskeskuksissa ja hoitotalleilla pyörii rahaa, mutta kun paikat pidetään kunnossa ja palkat maksetaan, kyseessä ei ole mikään huippukannattava yritystoiminta. ”Tallipalveluilla voi kuitenkin jo elää ja hoitaa investointeja. Hoitohenkilökunta elää pienellä palkalla. Etelässä käytetään jo vierastyövoimaa tallien siivouksessa.”

Kannattavin ratsastusbisnes pyörii erityispalveluissa ja varustekaupassa. ”Eniten rahaa jää käteen erityispalvelujen tuottajille, kuten kengittäjille ja ratsukoiden valmentajille sekä eläinlääkäreille.” Erityisesti varuste- ja erikoisrehukauppa ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Heiskasen arvion mukaan ratsupuolella kauppa on jopa nelinkertaistunut.

”Erityispalveluita tuottavien yrittäjien määrää on vaikea arvioida, koska ala on kehittynyt ja välineistynyt niin paljon viime vuosina.”

Hevoshaavetta toteuttamassa

Marjo Vainikan pitämä 25 hevosen Riverbank Stable -yksityistalli tarjoaa harrastusmahdollisuuksia pääkaupunkiseudun kasvavalle hevosväelle Vantaan Lapinkylässä. Hevostila on kooltaan noin 20 hehtaaria, siihen kuuluu 18 tarhaa, ratsastuskenttä ja maneesi.

Vainikan mukaan hevosen ostamiskynnys on madaltunut viime vuosina. Nykyään tavallinen keskiluokkainen perhe pystyy hankkimaan hevosen ja ylläpitämään sitä kaupunkialueella.

”Tyypillinen asiakas on aikuinen, lapseton nainen, joka työelämään siirtymisen myötä toteuttaa lapsuusvuosien haavettaan omasta hevosesta. Yleistä on myös, että kouluikäisten lasten äiti palaa nuoruuden harrastuksen pariin yhdessä tyttärensä kanssa”, Vainikka kuvaa.

Ratsutallitoiminnan haasteina kaupunkialueella Vainikka pitää maa-alan niukkuutta, naapurietäisyyksiä, lannan hävittämistä sekä turvallisten ja sallittujen maastoratsastusreittien puutetta.

Ratsastuksen harrastajia on 135 000, heistä aikuisia on noin 77 000 ja alle 18-vuotiaita 58 000.

Koko hevoskannasta (68 000) noin puolet (30 000) on jo ratsukäytössä.

Lämminverisiä ratsuhevosia oli vuonna 2007 rekisteröitynä 14 900, poneja 8 500.

Suomenhevosia ratsuina on noin 4 300. Yhteensä ratsukäytössä on noin 27 700 rekisteröityä hevosta. Kaikki ratsut ja ponit eivät ole hevosrekisterissä. Vuonna 2007 Suomessa syntyi 294 ratsuvarsaa ja 527 ponia.

Suomen Ratsastajainliitto, SRL, on vuonna 1920 perustettu ratsastusurheilun ja -harrastuksen hallinto- sekä edunvalvontajärjestö. SRL on ollut kansainvälisen ratsastajainliiton, Fédération Equestre Internationalen, FEI:n jäsen ja edustaja Suomessa vuodesta 1923 lähtien.

Ratsastuksen olympialajeja ovat este-, kenttä- ja kouluratsastus sekä paralympialaji vammaisratsastus. Muita kilpailulajeja ovat islanninhevos-, lännen- ja matkaratsastus, valjakkoajo sekä vikellys.

Naiset ja miehet kilpailevat ratsastuksessa tasavertaisina samoissa luokissa lukuun ottamatta vikellystä (voimistelua ympyrällä laukkaavan hevosen selässä).

Ypäjän Hevosopisto on hevosalan johtava ammatillinen koulutuslaitos. Sieltä valmistuu ratsastuksenohjaajia, -opettajia, ratsuttajia, tallimestareita, hevosten hoitajia ja kengitysseppiä.

Ratsastajainliiton valmennuskeskus sijaitsee myös Ypäjällä. Siellä järjestetään ratsastuksen maajoukkuevalmen-

nukset.

Ensimmäiset ratsastuskilpailut Suomessa järjestettiin vuonna 1911.