Maija Munkin mukaan papin ja baarinpitäjän työssä on yhtäläisyyksiä: ihmisten palvelua ja kuuntelemista.
Unelma puutalosta ja pubista
On vuosi 2007. Porista kotoisin oleva teologian opiskelija Maija Alitalo ja diakoniaharjoittelija Paavo Munkki tapaavat Lontoossa, Thames-joen rannalla, Angel-pubissa.
Pubissa tuoksuvat Samuel Smith-olut sekä fish and chips. Paikan täyttää iloinen puheensorina, joka pääsee oikeuksiinsa, koska taustamusiikkia ei ole.
Molemmat ovat harjoittelussa Lontoon suomalaisessa merimieskirkossa. Maija ja Paavo ihastuvat paitsi toisiinsa myös englantilaiseen pubikulttuuriin.
”Pubit siellä ovat koko kansan kohtaamispaikkoja, joissa tarjotaan ruokaa ja juomaa. Suomessa on eri meininki. Pubit ovat enemmän kapakoita, joissa saa juomaa”, Maija Munkki kuvailee.
Ihastuminen pubi-kulttuuriin johti siihen, että sittemmin avioitunut pariskunta perusti pubin Paavon isän kotipaikkakunnalle Porin Reposaareen.
Liiketilaksi löytyi vanha rantamakasiini meren rannalta ja Merry Monk avattiin vappuna 2015.
Munkki linjasi maakuntalehden haastattelussa, että Merry Monkista tulee Satakunnan tai ehkä jopa koko Suomen paras gastropubi. Verkkosivuston anonyymit kommentoijat tiputtelivat satakuntalaiseen tapaan luulemasta liikoja.
”Reposaareen perustettava gastropubi herätti lähinnä hilpeyttä. Siitä tuli vähän sellainen mitä sinäkin kuvittelet olevasi -fiilis”, Munkki muistelee.
Täysin keltanokaksi Munkkia ei voitu määritellä. Hän oli ”harjoitellut” yrittäjyyttä menestyksekkäästi ravintolapäivinä sekä kotitalon vintille rakennetun kotipubin tiloissa, joissa emäntä oli kestinnyt isojakin porukoita.
Kun ajatus oman ravintolan perustamisesta alkoi kehittyä, Munkki ennakoi, ettei pelkkänä maisterisnaisena tule vakavasti otetuksi ilman alan koulutusta. Hänen onnistuikin kouluttautua ravintolakokiksi vuodessa, koska opiskeluaikainen tarjoilijakokemus laskettiin mukaan.
Sitten silmiin osui sosiaalisessa mediassa Naisyrittäjyyskeskuksen ilmoitus, jossa mainostettiin yrittäjyyskurssia kotiäideille.
”Vaikka en oikeastaan ollut koskaan keskittynyt pelkkään kotiäitiyteen arvelin, että sieltä voisi saada samanhenkisten ja samanikäisten naisten tukea. Kurssi osoittautui tosi antoisaksi ja sain hyviä eväitä yrittäjyyteen”, Munkki kertoo.
Kahden pienen lapsen äidillä alkoi Merry Monkin myötä kiireinen vaihe elämässä. Pubin suosio ensimmäisenä kesänä pääsi yllättämään, ja Munkin pariskunta paiski ympäripyöreitä päiviä.
”Lapsista erossa oleminen oli erityisen riipaisevaa.”
Vaikka ruuanlaittaminen ja ihmisten kohtaaminen on Munkin intohimo, on ollut helpottavaa, kun tänä vuonna yritykseen on voitu palkata ravintolapäällikkö. Yrittäjyyden luovaan puoleen ja yrityksen kehittämiseen jää enemmän aikaa.
”Kaikesta elämän varrella opitusta on ollut apua yrittäjyydessä. Eikä papin työkään lopulta kovin paljon eroa baaritiskin takana työskentelemisestä. Molemmat ovat ihmisten palvelemista ja kohtaamista”, Munkki nauraa.
Lontoon lisäksi Helsingissäkin pitkään asunut pariskunta ei kaipaa kaupungin menoa, vaikka pääkaupungissa omat hyvät puolensa onkin.
Reposaari antoi mahdollisuuden toteuttaa pitkäaikaisen haaveen omasta vanhasta puutalosta pihoineen. Nyt nelihenkinen perhe asuu Paavon isoäidin alun perin omistamassa talossa nauttien tilasta ja menneen ajan hengestä.
Liki yhdeksänkymmentävuotias isoäiti asuu talon toisessa päässä ja tuo arkeen sukupolvien kerrostumaa. Lapset ovat voineet tutusta isomummuunsa, joka tosin nyt tarvitsee myös ulkopuolista apua.
Paluu palkkatöihin ei enää tunnu Munkin mielestä mahdolliselta.
”Toisinaan sitä tietysti miettii, että olisi mukava saada vapaita viikonloppuihin ja kesäaikaan. Toisaalta yrittäjyydessä on vapautta, josta ei hevin luovu”, Munkki summaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
