Ilmastonmuutos kasvattaa kirjanpainajariskiä – käynnistetään talkoot riskin torjumiseksi

Tuulenkaadot on tärkeä poistaa metsästä ennen heinäkuuta kirjanpainajatuhojen ehkäisemiseksi. Kuva: Kari Salonen

Kirjanpainaja on yleinen koko Suomessa. Ammatissani olen nähnyt kirjanpainajan tappamia, yksittäisiä kuusirunkoja lähes kaikissa kuusikoissa. Etelä-Euroopan tuhoihin verrattuna meillä ei olla vielä epidemia-asteella, mutta huoleen on aihetta ilmastonmuutoksen myötä.

Neuvot ovat nyt kalliita, jotta pystyisimme Suomessa ehkäisemään epidemian.

Kevään koittaessa olisi hyvä vilkaista vanhoihin kuusikoihin ja tarkistaa, onko siellä tuulenkaatoja, onko lumi tehnyt tuhojaan tai onko kuusikon läheisyydessä pinossa talven aikana kaadettuja kuusia.

Tuoreet eli vielä vihreät rungot tulisi saada pois metsästä ennen heinäkuun loppua. Myös vioittuneet, heikot rungot olisi hyvä saada pois. Sen sijaan vanhat, jo kuolleet rungot eivät ole riski.

Kirjanpainajat lähtevät liikkeelle, kun päivälämpötila on + 18-20 astetta eli huhtikuun lopussa, toukokuun alussa.

Kirjanpainaja ja sen sukuun kuuluvat pikkukirjanpainaja ja kiiltokirjanpainaja iskeytyvät nuorempiin kuusin, joissa on ohut kaarnakerros. Kirjanpainaja iskeytyy heikentyneeseen, järeämpään runkoon, esimerkiksi tuoreeseen tuulenkaatoon tai talven aikana kaadettuun kuusipuutavaraan. Koiras iskeytyy ensin runkoon ja houkuttelee tuoksullaan eli feromonillaan naaraita parittelemaan. Naaraat munivat ja munista kehittyy vaaleita, mustapäisiä toukkia. Toukat syövät käytäviään ja estävät näin nesteiden virtauksen latvukseen ja kuusi kuivuu ja kuolee.

Uusi sukupolvi parveilee eli lentää ulos rungosta heinäkuun loppuvaiheilla. Jos sää on suotuisa, voi tämä sukupolvi tehdä vielä yhden sukupolven eli parveilla uudestaan. Ilmaston lämpenemisen myötä tämä uusi sukupolvi voi kehittyä aikuiseksi asti. Vielä tätä ei ole tapahtunut Suomessa, mutta aika näyttää, koska tämä tapahtuu.

Kirjanpainajatuhoja voi yrittää torjua feromoniansoilla. Niissä on koiraan feromonia eli tuoksua. Ansoja ei saa laittaa sisälle kuusikkoon, vaan noin 30 m päähän kuusikon reunasta. Ansat eivät pyydystä kaikkia liikkeellä olevia kirjanpainajia, mutta antavat kuvaa kannan suuruudesta.

Tätä täydentävänä konstina ovat niin sanotut ansapuut: noin 30 metrin päähän kuusikosta tuodut tai kaadetut tuoreet kuusirungot, joihin kirjanpainajat iskeytyvät. Ansapuut täytyy poistaa paikalta ennen kuin kirjanpainajat aikuistuvat ja lähtevät lentoon eli viimeistään heinäkuun loppuun mennessä. Myös ansapuut on kuorittava tai tehtävä polttopuuksi eli kuivattava, jotta toukat eivät ehtisi kehittyä aikuisiksi.

Voisiko tätä nyt kutsua talkoiksi metsänomistajille kirjanpainajan torjumiseksi Suomessa? Jos olet epävarma tilanteesta, niin kutsu oma metsäasiantuntijasi paikalle tutkimaan tilanne.

Marja Tolonen

metsäasiantuntija

Mhy Kanta-Häme