Anna Puu lähti Kuperseikkailuun
Kuva: Yle Kuvapalvelu, Jukka LintinenAnna Puu vastasi Kuperseikkailu-kutsuun ja lähti kotiseudulleen Outokumpuun tekemään lasten kanssa uusia lauluja. Samalla vahvistui usko omaan tiehen.
Renkaat vinkuu, pelti paukkuu, mutkat suortuu, kaikki kiljuu, kun romurallin kingi kruunataan...
Miten Anna Puun laulu jatkuu, selviää, kun Kuperseikkailun superkeikka esitetään suorana 13.12. Ylellä. Kaikkein eniten täpinöissään teeveen äärellä ovat varmaan ne outokumpulaiset lapset, joiden satuilusta Anna riimitteli biisin.
Ylen tuottamassa Kuperseikkailussa kuusi artistia matkusti kotipaikkakuntiensa päiväkoteihin ja kouluihin tapaamaan lapsia. Jokainen kirjoitti vierailun inspiroimana kaksi uutta laulua.
Kun Jusu Lounela keväällä pyysi Anna Puuta mukaan Kuperseikkailuun, ei Anna kauan empinyt. ”Tiesin, että syksy on kiireinen, mutta tämä kuulosti niin houkuttelevalta, etten osannut sanoa ei.”
Kuperseikkailu oli Annalle hyppy tuntemattomaan. ”En ole ennen tehnyt lastenlauluja enkä paljon lauluja muutenkaan. Oli iso haaste tehdä täysin itse. Mutta lastenlauluissa voi sanoa mitä vaan, ne ovat hassuja ja mukaansatempaavia.”
”Hyvänä taustatukena studiossa oli Zarkus Poussa auttamassa sävellyshommassa. Biisit lähtivät lopulta sanoituksista ja niiden energiasta.”
Kuperseikkailu vei Annan Outokumpuun kaksi kertaa, ensin elokuussa ja sitten lokakuussa. Ensimmäisellä kerralla haettiin lapsilta inspiraatiota kappaleisiin.
Annan porukka oli 2–4-vuotiaita.
”Lasten kanssa on aina ihanaa, se ei ollut mikään kynnys”, toteaa 3-vuotiaan tyttären äiti.
”Päädyin siihen, että lapset piirsivät ja kertoivat. Niistä syntyi tosi hauskoja juttuja. Tosin eihän sitä tarvitse kuin pari lausetta ja siinä on aihe lauluun.”
Elokuussa lapsia vähän jännitti ja ujostutti, mutta lokakuussa siitä ei ollut tietoakaan, ja jälleennäkeminen oli riemullinen.
”Se oli mahtavaa. Lapset juoksivat halaamaan ja syliin. Kaikki halusivat huomiota, ja mä olin sellainen lasten peittämä röykkiö”, Anna hymyilee.
Outokummun-reissulla Annalla oli mukana oma tytär ja äiti. Annan touhutessa päiväkodissa nämä kiersivät tapaamassa tuttuja. Annan vanhemmatkin ovat asuneet jo muutaman vuoden muualla, joten Anna ei muista, milloin viimeksi oli käynyt kotiseudulla.
Tuttuja oli hauska nähdä, mutta alakulon tunnelmalta ei voinut välttyä.
”Outokumpu on muuttotappioaluetta: monet liikkeet oli lopettaneet ja siellä täällä rakennuksissa oli hometta, muttei varaa kunnostaa niitä.”
”Onneksi siellä on tsemppareita, jotka jaksavat pitää yllä vahvaa kulttuurielämää. Mahtavaa, että vielä löytyy yhteisöllisyyttä, talkoilla tehdään tapahtumia. Tosin tuntuu, että vain kourallinen ihmisiä toimii. Miettii, kuinka kauan ne jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan.”
Kuperseikkailu oli Annalle yksi etappi omalla tiellä. ”Pikkuhiljaa mun suunnaton itsekriittisyys häipyy. En enää pelkää jokaista sanaa, jonka kirjoitan paperille. Tiedän, että osaan, ja se on iso asia.”
”Viimeisten puolentoista vuoden aikana olen löytänyt täyden rentoutumisen elämään. Sanon ja teen, miltä minusta tuntuu, ja se pätee kaikkeen. Menen tilanteisiin avoimin mielin”, Anna pohtii.
”Kokemus vahvisti ajatusta, että mun pitäisi tehdä lasten kanssa jotain. Ei välttämättä lastenlauluja. En tiedä vielä mitä.”
”Osaan jollain tavalla tehdä asioita niin, että lapset ja nuoret kuuntelee.”
Alkuvuodesta Anna oli Kittilässä tekemässä musiikki-iltaa perhekodin 14–17-vuotiaiden nuorten kanssa. Tarkoitus oli näyttää paikallisille päättäjille, että perhekodin nuorista syntyy muutakin kuin ongelmia.
”Kolmessa päivässä nuorissa tapahtui huima muutos mitään en tuu soittamaan -alkuasetelmasta siihen, että he olivat ihan innoissaan. Heillä oli sisimmässään halu, muttei uskoa itseen. Tarvittiin joku kannustamaan ja vakuuttamaan”, Anna pohtii.
”Siitä tuli mielettömän hyvä mieli. Itselleni se oli iso juttu.”
Keikkakiertueen ja Kuperseikkailun jälkeen Annalla on pitkästä aikaa lomaa. Ja aikaa pohtia, mitä seuraavaksi. Hän ei näe elämäänsä muusikon jatkumona: levy, keikat, tauko, levy, keikat, tauko...
”En tule koskaan olemaan se tyyppi, joka tekee samaa asiaa lopun ikänsä. Mietin, mitä muuta haluaisin tehdä.”
”En tiedä vielä, mitä musta tulee isona.”
MIA PALOKALLIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
