HAPPORADIO SUKELTAA mIELEN SYVYYKSIIN
Aki Tykkiä kiehtoo myös iskelmämusiikin tekeminen. JAAKKO MARTIKAINENAlun perin Itä-Suomesta kotoisin oleva Happoradio nousi edellisen Kaunis Minä -albumin myötä laajan yleisön tietoisuuteen. Läpimurtoa edelsi vuosien keikkailu ja uuttera yrittäminen.
Happoradion viides pitkäsoitto Puolimieli julkaistaan tänään. Jo nimestä voi päätellä, että albumin teksteissä sukelletaan ihmismielen syvyyksiin. Orkesterin laulaja ja tekstinikkari Aki Tykki on pohtinut paljon mielenterveyteen liittyviä asioita.
”Tapaan muusikon työssä paljon ihmisiä. Olen huomannut, että useat ovat monelta osin syrjäytyneet elämästään. En tietenkään pysty ratkomaan ihmisten ongelmia, mutta ei kai popmuusikon tehtävänä ole kuin osoitella sormella eri asioita”, Aki Tykki puntaroi.
Uuden levyn lauluja Aki Tykki sanoitti vuokramökissä Topenon kylässä Lopella. ”Mökin piharakennuksessa, entisessä navetassa oli semmoinen ’mummolamuseo’. Pistin iMacin lyhteiden alle puupöydälle ja rupesin kirjoittamaan.”
Happoradio perustettiin 2000-luvun alussa Helsingin Kalliossa, mutta bändin juuret yltävät Joensuuhun ja Aki Tykin rippileirillä perustamaan Sydänyö-yhtyeeseen.
”Olen soittanut rumpali Markku De Frostin kanssa parikymmentä vuotta samassa bändissä, joten kyseisen herran pierunhaju rupeaa olemaan tuttu”, Joensuun kasvatti naurahtaa.
Happoradio on luottanut alusta alkaen tee se itse -toimintamalliin. Kun levytyssopimusta ei ollut, rumpali De Frost puki päällensä tumman puvun ja lähti kiertämään levy-yhtiöitä. Ei onnistunut, mutta vähän myöhemmin tärppäsi.
Uran alku oli rankka ja usko hetkittäin koetuksella. Vaikka radiohittejä syntyi, levyt jäivät kauppojen hyllyille.
”Teimme suosioon nähden järjettömän määrän keikkoja, ja se tuotti lopulta tulosta. Onneksi emme luovuttaneet, vaikka toisinaan tuntui turhauttavalta matkustaa Helsingistä Ouluun ja takaisin ja esiintyä viidelletoista ihmiselle. Ne ajat hitsasivat bändin yhteen. Voimme nauttia nyt hyvillä mielin asioista.”
Aki Tykki on ollut kokopäivätoiminen muusikko vuodesta 2002 saakka. Vuosituhannen alussa hän vielä pakkasi tavaraa junien ravintolavaunuihin VR:n varikolla Ilmalassa. Päivätyö ja opiskelut saivat väistyä, kun Happoradio julkaisi ensimmäisen singlensä.
”Hyppäsin tyhjän päälle. En suosittele kenelläkään samaa temppua. Minulla kävi tuuri, kun bändi alkoi menestyä. Monelle aloittelevalle muusikolle käy huonommin.”
Tykin mukaan keikkahomman todellinen luonne paljastuu vasta maakunnissa, jossa Happoradion suosio on ollut jo pitkään suurta. Tykki harmittelee, ettei bändikeikkoja järjestetä enää takavuosien tapaan nuorisoseurantaloissa.
”Pienten paikkakuntien ’kuoleminen’ alkaa usein pienistä asioista. Mitä vähemmän kylällä tapahtuu, sitä varmemmin nuori muuttaa pois täyttäessään kahdeksantoista. En nyt tarkoita sitä, että maaseutu pelastuisi, jos Happoradio kävisi siellä useammin keikalla”, Tykki naurahtaa.
Tulevaisuudessa Tykki haluaisi tehdä lauluja myös muille artisteille. Myös iskelmämusiikin tekeminen kiinnostaa. Tykki kaipaa suomalaiseen iskelmämusiikkiin 70-luvun meininkiä, silloin iskelmää tehtiin kokeilevammin ja rennommin.
”Jostain 1980-luvulta lähtien kaikki yrittivät kirjoittaa väkisin uutta Satumaata. Minun mielestäni on parempi, että lauluteksti menee reilusti metsään, kuin että se on pelkää puutaheinää.”
Happoradio viettää tulevat kuukaudet tien päällä. Tykki suhtautuu tulevaisuuteen varsin positiivisesti ja jonkin sortin ässäkin löytyy hihasta. ”Saatan ruveta iskelmäartistiksi vanhemmalla iällä. Mehän voisimme esiintyä nimellä Aki Tykki & Tykistö”, 35-vuotias rokkari kaavailee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
