Suomi tunnetaan huoltovarmuuden mallimaana – mutta meilläkin on mahdollisuus oppia

Työntekijä korjaamassa Venäjän tekemän iskun tuhoja Darnytskan yhdistetyssä lämpö- ja sähkövoimalaissa 4.2.2026. Kuvituskuva Kuva: AFP / LEHTIKUVA / ROMAN PILIPEY

Suomalaiset tunnetaan maailmanlaajuisesti kyvystään rakentaa poikkeuksellisen vahva huoltovarmuuskonsepti. Kun suomalaista järjestelmää halutaan kehittää entisestään, on syytä katsoa Ukrainaan. Siellä huoltovarmuutta on viime vuosina venytetty äärimmilleen.

Ukrainan sodan neljäs sotatalvi alkaa olla ohi. Lämpötilat nousevat ja lämmityskausi on päättynyt. Venäjä epäonnistui jälleen kerran yrityksissään palelluttaa ukrainalaiset hengiltä ja luoda humanitäärisen katastrofin iskemällä energia- ja lämpöinfrastruktuuriin.

Tällä kertaa Venäjä oli lähellä onnistua. Pahimmillaan sähköä saatiin suurissa kaupungeissa vain muutama tunti vuorokaudessa ja keskuslämmitys oli poikki viikkokausia. Vain ukrainalaisten päättäväisyys ja sitkeys pelastivat tilanteen. Kiovan pormestari Vitali Klytško kehotti yhdessä vaiheessa kaupunkilaisia jopa lähtemään kaupungista, mutta kansaiset kieltäytyivät. Periksiantamaton kansakunta on koko resilienssiajattelun perusta.

Ukraina on sodan aikana oppinut paljon kriittisen infrastruktuurinsa suojaamisesta. Se tarvitsee kerroksittaisen puolustuksen toimiakseen.

Ensimmäinen kerros on ilmapuolustus, joka torjuu hyökkääjän ohjuksia ja lennokkeja. Osa pääsee kuitenkin aina läpi. Siksi toinen kerros on kriittisen infran fyysinen suojaus. Ukraina on investoinut miljardeja lämpö- ja sähkövoimaloiden ja sähkönjakelun fyysiseen suojaamiseen. Voimaloita ja muuntoasemia suojataan muureilla ja verkoilla. Erään voimalan suojarakenteet kestivät jopa 14 Shaheed-lennokin iskua. Uusia voimaloita rakennetaan maan alle parempaan suojaan.

Kolmas kerros on energian- ja lämmöntuotannon hajauttaminen. Suuria voimaloita on vaikea suojata ja niiden vaurioituminen vaikuttaa laajalle alueelle. Energian ja lämmön lähteitä pitää olla lukuisia, jotta kyetään luomaan paikallisia verkkoja. Neljäntenä kerroksena pitää olla varajärjestelmiä ja tuotantokykyä reservissä korvaamaan mahdollisesti menetettäviä kykyjä.

Ukrainan mallista on syytä ottaa meillä Suomessakin opiksi. Vastaavassa tilanteessa esimerkiksi maanviljelys ja ruoantuotanto kärsisivät merkittävästi.

Infran rakenteelliseen suojaamiseen on syytä olla vähintään suunnitelmat. Suojarakentamista on syytä alkaa tehdä vähintään uusrakentamisen yhteydessä. Samalla pitää alkaa luoda hajautettua järjestelmää, jossa esimerkiksi pienydinvoimalat voivat tarjota ratkaisuja.

Energiantuotannossa kaikki mahdollisuudet on hyödynnettävä, eikä järjestelmää tule rakentaa sinänsä toimivien mutta haavoittuvien ratkaisujen varaan. Energiaomavaraiset maatilat ovat hyvä esimerkki: ne vahvistavat koko maan huoltovarmuutta. Tuotantopanosten saatavuuden ja hintojen heilahtelut ovat osoittaneet, kuinka tärkeää haitallisten riippuvuuksien tunnistaminen ja seuranta on.

Suomi tunnetaan huoltovarmuuden mallimaana, ja juuri tämän vuoksi meillä täytyy olla uskallusta myös uudistua ja kehittyä.

Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).