Miksi polttaa, kun voi kierrättää?
Kaijaleena Runsten: "Vaarana on, että polttoon kärrätään hevosenlannan lisäksi melkoinen määrä muuta arvokasta biojätettä."29.5.201502:00
Sen jälkeen kun jätteenpoltto lopulta sallittiin viime vuosikymmenen lopulla, maahamme on noussut puolen tusinaa isoa polttamoa. Kaksi on paraikaa rakenteilla ja kolmaskin toteutusta vailla.
Into niiden rakentamiseen räjähti, kun kaatopaikkalakia tiukennettiin nopealla siirtymällä ilman, että pohdittiin raaka-ainetaloutta kokonaisuutena (MT 25.5.).
Kuntien näkövinkkelistä jätteenpoltto on paitsi yksinkertainen keino jätteen sijoitusongelmaan myös taloudellisesti hyvä bisnes. Kunta - tai käytännössä yleensä ryhmä kuntia - voi kontrolloida koko jäteketjua ja myös ansaita sillä. Jos jätteet kierrätettäisiin, sama ei onnistuisikaan.
Kaiken lisäksi energialaitokset ovat kuntalaisten silmissä hyvällä asialla: torjutaan ilmastonmuutosta, kun jätteet eivät mätäne kaatopaikoilla metaaniksi.
Uudessa hallitusohjelmassa tavoitellaan kiertotalouden läpimurtoa osana kärkihankkeeksi nimettyä biotaloutta. Yksi keskeisistä mittareista on nostaa yhdyskuntajätteen kierrätysaste puoleen. Käytännössä siis myönnetään, ettei homma onnistunut aiemman tavoitteen mukaan tämän vuoden loppuun mennessä.
Kierrätysaste on junnannut vajaassa kolmanneksessa siitä asti, kun polttolaitoksia alettiin rakentaa. Puhtaan teknologian eli cleantechin ja biotalouden luvattu maa Suomi on läntisen Euroopan hännänhuippu. Aika vakuuttavaa eikö?
Nyt uusi aikataulu on siirretty vuosikymmenen loppuun, mikä on myös EU:n asettama takaraja. Itse epäilen, kuinka käy, kun polttolaitosten arsenaali riittää tupruttamaan kaksi kolmannesta yhdyskuntien jätteestä.
Uusi hallitus haluaa lisäksi, että lannan ja jätevesien ravinteista saadaan puolet talteen alueilla, jotka ovat Itämeren ja muiden vesistöjen kannalta herkkiä. Tälle annetaan aikaa vuoteen 2025.
Tavoite on hieno, etenkin jos samalla vältetään asettamasta lisää sotkuisia ympäristöehtoja maatiloille. Lisäksi soisi todella, että viljelijöihin kohdistuva arvostelu vesistöjen pilaamisesta loppuu ja maa- ja metsätalousyrittäjät nähdään yhtenä biotalouden tärkeimmistä voimavaroista.
Biotalousohjelmassa on kuitenkin mitä merkittävin ristiriita. Ravinteet halutaan kiertoon Itämeren läheisillä alueilla, mutta hevosenlannan poltto sallitaan. Tallien lantaongelma on suurin Etelä- ja Lounais-Suomessa eli samalla alueella, jota tiukin kierrätystavoitekin koskee.
Ymmärrän kaupunkien läheisten tallien ongelmat lannan varastoinnissa. Mutta on kerrassaan järjetöntä tuhlata maailman parasta lannoitetta polttamalla se taivaan tuuliin.
Kuten tämän lehden lukijat ymmärtävät, lannan fosfori on yksi elollisen elämän perusravinteista ja se on uusiutumaton luonnonvara samalla tavoin kuin puhdas, suolaton vesi tai öljy.
Miksi siis polttaa sitä edes pienissä määrin, kun muun muassa Outotecillä on teknologia fosforin kierrättämiseen (MT 18.8.)?
Maahamme synnytetyn jätteenpolttoarsenaalin vaara on nimenomaan siinä, että lähivuosina kattilaan kärrätään hevosenlannan lisäksi melkoinen määrä muuta arvokasta biojätettä kuten jätevesilaitosten kuivattua lietettä ja yhdyskunnissa, jopa elintarviketeollisuudessa syntyvää hävikkiruokaa.
Biojätteestä saataisiin ravinteet kiertoon ja lisäksi niitä mädättämällä syntyisi biokaasua. Paikallisia myönteisiä esimerkkejä löytyy, mutta kovin tukalaa myyräntyötä ne ovat saaneet tehdä asian eteen.
Kiertotalous törmää tässä toiseen energiapolitiikan vallan linnakkeeseen: keskittämiseen.
"Suuri on kaunista" -maailmaan ei mahdu hajautettua sähkönsyöttöä eikä biokaasun tuotantoa ja jakelua. Ilma- ja maalämpöpumput samoin kuin aurinkopaneelit ja tuulivoima ovat kaikki turhaa näpertelyä.
Uuden hallituksen yksi suurimmista haasteista onkin murtaa ajattelu, ettei pienillä puroilla olisi merkitystä.
Kun me kaikki - yksittäiset kansalaiset, kaikenkokoiset yritykset ja julkinen sektori - kierrätämme, raaka-aineita palautuu käyttöön ja palaa paitsi lämmöksi ja sähköksi myös polttoaineina.
Vain sitä kautta bio- ja kiertotalouteen syntyy niitä yrityksiä ja työpaikkoja, joista Suomessa on kipeä puute. Automatisoidussa jätteenpolton ketjussa ei kovin monia inhimillisiä tekijöitä tarvita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
