Katri löysi oman polun

JAAKKO MARTIKAINEN Katri Ylanderin syyskuun alussa ilmestyvä levy on artistille aiempia henkilökohtaisempi. 

Sää on kuin Mikko Alatalon laulussa: aurinko paistaa, vettä sataa. Poplaulaja Katri Ylander, 23, on vetänyt jalkaansa seinäjokelaisesta halpahallista ostetut kumisaappaat. Tunteikkaista lauluistaan tunnettu solisti on valmiina kolmannen albuminsa julkaisuun.

Katri Ylanderin Valvojat-levy on edeltäjiään henkilökohtaisempi ja popahtavampi kokonaisuus.

”Osallistuin levyn tekemiseen aiempaa rohkeammin. Minulla oli alusta alkaen selkeämpi käsitys levyn suunnasta”, Ylander sanoo.

Hänen kaksi aiempaa albumiaan ovat ylittäneet kultalevyrajan. Se tuo mukanaan menestyspaineita – onhan kilpailu musiikkialalla kovempaa kuin koskaan.

”En mieti, mitä minun pitää tehdä ollakseni parempi kuin muut. Enkä halua ajatella, että alalla vallitsisi kilpailulähtöinen tilanne. Paineet kuuluvat tähän hommaan, ja niiden kanssa on tultava toimeen.”

Ylander ei myöskään valita pitkistä keikkamatkoista, sillä hän tottui kiertämään Suomea jo lapsena perheen asuntovaunureissuilla.

”Aina kesäviikonloppuisin matkustimme asuntovaunulla jossain päin Suomea. Ehkä siksi pidän irrallisesta olosta, että on koko ajan lähdössä jonnekin. Toki välillä on kiva löhötä kotonakin.”

”Näin jälkikäteen ajateltuna perhematkat olivat arvokas asia. Perheen yhteiset hetket ovat tärkeitä lapsen tulevaisuutta ajatellen”, Ylander kiittelee.

Ylander eli lapsuutensa Harjavallassa isossa omakotitalossa. Lääniä riitti leikkeihin ja piilopaikkoihin.

”Minulla ei ollut lapsena erityisiä harrastuksia. En koe huonona asiana, ettei minua viety esimerkiksi soittotunneille. Usein vanhemmat keksivät lapsilleen harrastuksia vääristä motiiveista. Monesti taustalla on vanhemman pyrkimys kokea asioita lapsen kautta.”

Perheen yhteisillä automatkoilla mankasta raikasi iskelmää, Topi Sorsakoskea ja Arja Korisevaa. Laulamiseen Ylander hurahti niin pienenä, että hädintuskin muistaa sitä.

”Kiinnostus laulamiseen taisi lisääntyä, kun isosisko soitti minulle Jonna Tervomaan lastenlauluja. Minttua sekä Villeä”, hän pinnistää muistiaan.

Vuonna 2005 Ylander sijoittui Idols-kilpailun kakkoseksi, jolloin hän jätti tarjoilijan työn ja lähti toteuttamaan unelmaansa Helsinkiin. Muutto piskuisesta Harjavallasta suureen Helsinkiin ja kilpailua seurannut julkisuusrumba olivat kova tulikaste nuorelle naiselle.

”Aluksi tuntui oudolta elää ilman tuttua turvaverkkoa. Ei ollut perhettä ja ystäviä lähellä. Melko pian ympärille muodostui kuitenkin uusi tuttavapiiri, ja kaupunki alkoi tuntua kodilta.”

Ylanderilla vei aikansa tottua siihen, että oma naama näkyy lehdissä ja tv:ssä. Nyt hän on avoimempi ja rohkeampi, mutta puntaroi sanansa tarkkaan.

”Vuoden kuluttua Idolsista aloin miettiä, kuka oikeastaan olen. Nuori ihminen seilaa helposti virran mukana ja elää sen mukaan mitä häneltä odotetaan. Jouduin tekemään paljon itsetutkiskelua, mikä oli hyvä asia. Nyt minulla on selkeämpi olo, koska löysin elämälle suunnan. Olen kauhistellut usein, kuinka itseäni nuoremmat kestävät samanlaisen pyörityksen.”

Laulajan ammatti on hänelle unelmien täyttymys. Ammatin arkeen totuttelu on vienyt aikansa.

”Luppoaikaa jää aika paljon. Asioita tapahtuu yhdessä rytäkässä, ja sitten on hiljaisia kuukausia. Ei pidä odottaa, että koko ajan tapahtuu jotain uutta ja jännää.”

Kesäihmiseksi tunnustautuva poppari ei ole harmissaan, vaikka edessä on pitkä ja pimeä syksy.

”Syksy on kaunista aikaa, jos ei sada, ja ilma on kuulas ja viileä. Vuodenaikaan liittyy luopumisen haikeutta ja uuden alkua”, Ylander fiilistelee.

Laulajalla on läheinen suhde luontoon. Päättyvän kesän kultaisiin muistoihin jää Kuusamoon tehty mökkireissu inkkarikanoottiretkineen ja vuorivaelluksineen.

”Viimeistään Kuusamossa ymmärsin, miten kaunista Suomessa on. Samalla opin kunnioittamaan entistä enemmän Suomen luontoa. Kaikkia harvinaisia lajeja pitäisi ehdottomasti suojella”, Ylander toivoo lopuksi.

Katri Ylanderin Valvojat -levy

julkaistaan 2.9.