REISSU-JUSSIN TILINPÄÄTÖS
Köyliön keskustan kokouksessa Juha Korkeaoja kohtaa sokerintuottajia, jotka miettivät, onko alaa kohta olemassakaan.Neljän vuoden herrapestin aikana Juha Korkeaojaa (kesk.) peloteltiin hengenlähdöllä, ja entisistä työkavereista tuli ajoittain maa- ja metsätalousministerin pahimpia vastustajia. Siltikään Kokemäen Reissu-Jussi ei vaihtaisi yhtään päivää pois.
Henkilökohtaista
Kiväärimies säikäytti
Ilta on pimentynyt Köyliön kunnanvirastolla, ja kokoushuoneessa on tarjolla pullaa ja kahvia, sillä keskustan paikallisyhdistyksen kokoukseen on tulossa edellisen hallituksen maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja (kesk.).
Ollaan syvällä maaseudulla, ja alueella, jossa on viime aikoina ollut erityisen paljon pelissä.
”Odotukse oliva kova mut ei se paljo mittä aika saanu”, kuuluu varttuneiden keskustalaisten tuomio hetki ennen ”Jussin” saapumista.
Äänessä on ripaus ystävällistä, satakuntalaista keljuilua, mutta myös vakava viesti. EU-Suomen maatalousministerit ovat kukin vuorollaan huomanneet, että kentän toiveita on enemmän kuin niitä pystytään toteuttamaan.
”Vanhemmat surkuttelivat, että pojalla on paljon töitä. Antoivat kyllä ohjeita, palautetta sai läheltä. Vaikka välillä oli vaikeaa, lähipiiri luotti”, Korkeaoja muistelee nyt neljän vuoden kauttaan.
Liian rento ministeriksi
Ministerinpesti aukesi keväällä 2003, kun keskusta kampesi itsensä Anneli Jäätteenmäen johdolla päähallituspuolueeksi. Tiedossa oli jo silloin, että saman syksyn 141-tukineuvotteluista tulisi kova paikka.
Sitä Korkeaoja ei silti arvannut, että ratkaisevien neuvottelujen turvaksi Seinäjoella tarvittaisiin myös poliisia.
”Vaimo kertoi, että joku Eugen Schauman oli soittanut ja sanonut, että on tärkeää asiaa. Minä sanoin, että se on se kaveri, joka murhasi Bobrikovin.”
Korkeaojan toisessa puhelimessa oli viesti, jossa varoitettiin kulkemasta komissaari Franz Fischlerin edessä tai takana Seinäjoella. Komissaariin kohdistunut uhkaus käynnisti laajat turvatoimet, jotka johtivat uhkaajan kiinni jäämiseen seuraavana päivänä.
”Silloin vähän hirvitti”, myöntää Korkeaoja.
Kun ystävistä tulee vihollisia
Yöuniaan Juha Korkeaoja ei tunnusta menettäneensä kertaakaan. Ei kuulemma ole ”sitä tyyppiä”. Se on helppo uskoa.
Korkeaojaa on arvosteltu liian rennosta esiintymisestä. Niukkojen neuvottelutulosten jälkeen maatalousministerin pitäisi näyttää maansa myyneeltä, olla rähjäinen kuin sodasta tullut ja korostaa, miten pahassa paikassa oltiin, ja kuinka juuri ja juuri hengissä selvittiin.
Sitä Satakunnan mies ei ole osannut. Raastavienkin päivien jälkeen hänet on nähty tyynenä helsinkiläisessä ravintola Storyvillessä kuuntelemassa iloista swingiä.
Kotona kirjahyllystä pilkistää Miles Davisin levy You’re Under Arrest. Se on vuodelta 1985, jolloin Juha Korkeaoja valittiin Kokemäen koulutuslautakuntaan, ja ura politiikassa lähti nousuun.
Tuen on jatkuttava
Kevään 1991 eduskuntavaalit huipentuivat läpimenoon yhtäaikaa toisen satakuntalaisen, keskustan nykyisen ryhmäveturi Timo Kallin kanssa. Einari Niemisen ääniperintö karttui, ja nykyään Korkeaojan tukijoiden joukossa on viljelijöiden lisäksi myös yrittäjiä.
Vuoden 2003 vaaleissa Korkeaoja sai 5820 ääntä, mutta ministeripaikka verotti kannatusta. Menneenä keväänä Korkeaoja sai jännittää tulostaan loppuun asti.
Politiikassa Korkeaoja oli mukana jo nuorena, siihen aikaan nousevia kykyjä olivat sellaiset nimet kuin Esko Aho ja Mauri Pekkarinen. Työura aukesi kuitenkin järjestöelämästä. Viisitoista vuotta Korkeaoja palveli MTK:n Satakunnan tuottajaliittoa.
Ministerinä oli kova paikka olla napit vastakkain entisten työkavereiden kanssa. Henkilösuhteet eivät olleet koetuksella, mutta vastarintaa oli välillä vaikea kestää. Erityisen kuumana tuottajajärjestö kävi, kun sorvattiin tukiratkaisuja Suomen eri alueille.
”MTK:n roolin tiesin. Sen, että harvoin sieltä kiitosta on tullut, mutta kohtuutonta arvostelua oli silti paljon.” Välillä tuntui, että kaikkialla, missä tuottajajärjestö oli, leijui epäusko.
”Muistan, kun olin pari vuotta sitten Etelä-Pohjanmaalla samana päivänä MTK:n liiton ja maaseutukeskuksen kokouksissa. Tuottajaliitossa henki oli se, miten ei pärjätä ja maaseutukeskuksen se, miten pärjätään.”
Nyt MTK:n organisaatiossa on tapahtunut paljon positiivista, Korkeaoja sanoo. ”Michael Hornborgille on annettava pisteet. Hän on oivaltanut, että jos järjestön johto maalaa tulevaisuuden mustaksi, mitä muutakaan viljelijä voi ajatella kuin panna pillit pussiin.”
Alan ei pidä luovuttaa
Maa- ja metsätalousministerinä Korkeaoja yritti moneen otteeseen selvittää muulle Euroopalle, ettei Suomen muita suurempi tuentarve ole mihinkään loppunut, vaikka liittymisestä on toista vuosikymmentä.
”Komissio sanoo, että 141 on siirtymäkauden pykälä ’liittymisestä aiheutuviin ongelmiin’. Eivät Suomen sääolosuhteet muuttuneet liittymisen seurauksena mitenkään. Liittymisestä johtui se, että tuotteiden hintataso puolittui”, Korkeaoja sanoo.
Kun hän neuvotteli 141:stä Seinäjoella vuonna 2003, komissio viesti, ettei tuelle ole mitään ajallista määrettä, vaan kaikki riippuu siitä, miten integraatio etenee.
”Muista perussopimuksen kohdista käy ilmi, että tavoite on maatalouden tuottavuuden edellytysten säilyttäminen kaikkialla Euroopassa. Sen pitäisi luoda oikeudellinen perusta tuen jatkamiselle.”
Puhdas ympäristö on elinehto
Isäntä näyttää tiluksiaan Kokemäen Korkeaojalla. Suorakylvöä on tehty jo viisi vuotta, rikkaruoho oli menneen kesän harmi. Metsähommiin lihasvaivoista kärsivä Korkeaoja ei enää lähde, tosin traktorin ajo onnistuu.
Omilla mailla asiat sujuvat vuosisatojen perinteillä, mutta maakunnassa kuohuu. Satakuntalaisilta uhataan viedä sokeri ja ala miettii, onko sillä muutenkaan tulevaisuutta.
Korkeaoja toivoo, että sokerintuottajat eivät säntää lopettamaan viljelyksiään, ja että myös vilja- ja karjatiloilla jaksetaan uskoa tulevaisuuteen. Tuottajahinnoissa on ollut jo merkkejä paremmasta, ja tulevaisuudessa ruoan arvo väistämättä nousee.
”On tärkeää, ettei osaamista ja infrastruktuuria päästetä rappeutumaan. Se olisi todella suuri virhe, sillä tuotannon uudelleen käynnistäminen olisi vaikeaa.”
Neljä vuotta riitti
Maalla kaikki näyttää idylliseltä, mutta alan tulevaisuus ratkaistaan kaupan hyllyillä. Kuluttajien kasvanut tiedostavuus on haaste yhtä lailla Marimekolle kuin maataloudellekin.
Eläinaktivistien paljastusvideot ovat osoittaneet, että alan täytyy sietää aivan uudenlaista tarkastelua, eikä iltapäivälehtien näyttävistä leväkuvista ole pitkä matka Itämerta kuormittavien tuotannonalojen boikotteihin.
Korkeaoja haluaakin, että ympäristö otetaan vakavasti. Suomen osuus Itämeren kuormituksesta ei ole suuri, mutta sekin voi katkaista kamelin selän. Ei ole yhdenkään maanviljelijän etu, että kalliit ravinteet menevät vesiin.
”Maatalouden ja maaseudun kannalta vesien pilaantuminen on ainoastaan huono asia. Olen erittäin iloinen siitä, että MTK on ottanut etunojan tähän asiaan, ettei tehdä pakon edessä pieniä askelia. Pitää nähdä, että omalla toiminnalla vaikutetaan sisävesiin, siihen ei ole mitään muuta syyllistä kuin itse.”
Korkeaoja kannattaa toimia, joilla ministeriöiden kesken nyt haetaan ratkaisuja ympäristötuen vaikuttavuuden parantamiseksi.
”Olisi selkeämpää, että olisi olemassa vastikkeeton tulotukijärjestelmä eli luonnonhaittakorvaus. Tällöin ympäristötukea voitaisiin kehittää puhtaasti ja yksinomaan ympäristönsuojelun näkökulmasta. Pitäisi päästä yhteiseen järjestelmään, ettei naapureiden tarvitse epäillä ja kadehtia.”
Kun keskusta historiallisesti piti kärkipaikkansa myös kevään 2007 eduskuntavaaleissa, aukesi myös mahdollisuus Juha Korkeaojan toiselle ministerikaudelle. Jatko olisi sopinut hänelle itselleenkin, mutta tähdet eivät olleet oikeassa asennossa.
Pääministeri Matti Vanhanen halusi hallitukseen naisia, ja tehtävään valittiin Sirkka-Liisa Anttila. Korkeaojakin kannatti lopulta häntä.
”Ministerikausi meni niin, ettei juuri vapaata päivää ollut. Siksi ajattelen nyt, että neljä vuotta maa- ja metsätalousministerinä on riittävä aika, ainakin yhteen pötköön.”
Sitä paitsi työ ja matkustelu maa- ja metsätalouden puolesta jatkuu: Korkeaojalla hyvin hanskassa oleva alan kansainvälinen tuntemus ei ole haitaksi Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnassa.
Köyliön kunnanvirastolla on loppusyksyisenä maanantaina kuunneltu tunti Jussia, kun vieras kiittää mielenkiinnosta ja kääntää autonsa nokan kohti etelää. Viikon ohjelmassa on eduskuntaa ja ulkomaanmatkailua.
”Meil kulu viikko jo Helsinkis käynnist toipumise”, tuumaavat Köyliön keskustan kantavat voimat ja vilkaisevat ikkunaan.
Reissu-Jussin perävaloja ei enää näy.
”MTK:n roolin tiesin. Sen, että harvoin sieltä kiitosta on tullut. Kohtuutonta arvostelua oli silti paljon.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
