Puolusta konservatiivia

Kolme vuotta sitten teimme hallitusohjelman, jossa määriteltiin kunnianhimoiset tavoitteet.

Vaalikausia oli hukattu. Suomi eli pysähtyneisyyden aikaa. 100 000 työtöntä oli tullut lisää. Demarityöministeri katsoi vierestä. Omia, edes hyviä ideoita ei toteutettu. Ei tullut lex Taipaletta vaan tuli lex Lindström, vaikka Taipale oli idean isä. Tekeminen kun vaati sinisten Lindsrömin toteuttajaksi. SDP ei osannut.

Näitä kannattaa vähän vertailla. Sinisten työministeri on tehnyt historiaa. Koskaan 1990-luvun laman jälkeen työllisyys ei ole kehittynyt tätä vauhtia. Vappu on työn juhla ja tänä vuonna oli mitä juhlia. Suomalaiset saavat töitä.

Nyt on osoitettu, että tämä hallitus tulee saavuttamaan kaikki keskeiset tavoitteensa. Työllisyysaste nousee 72 prosenttiin. 90 000 työllistä on jo tullut lisää. Suomella menee nyt paremmin kuin koskaan.

Opposition on tätä vaikea sulattaa. Kolmessa vuodessa on tehty enemmän kuin muutamalla aikaisemmalla vaalikaudella yhteensä. Vihervasemmisto tehtailee kilpaa välikysymyksiä, joiden perässä persut hyppivät kuin puudelit. Omaa politiikkaa ei edes yritetä tehdä. Heistä ei ole sosialistille vastustajaksi.

Valitettavasti näyttää vähän siltä, että alamme sekoamaan sisältä päin. Hyvät tulokset hukkuvat helposti uutisvirtaan irtiotoista.

Jokaisesta hallituspuolueesta on vuorotellen pistetty ilmat pihalle tämän vaalikauden aikana. Väyrynen repii rikki keskustaa. Vastuun surkeasta presidentinvaalituloksesta kantaa nuori puoluesihteeri, jolle ei ole annettu edes mahdollisuutta.

Kokoomuksessa ja nykyään sen ulkopuolella takarivin turistiosasto pyörittää koko Suomen sote-keskustelua. Ensimmäisen kauden kansanedustajissa tuntuu asuvan se suurin viisaus. Perussuomalaisista nyt puhumattakaan. Se puolue meni rikki oikeasti. Syntyi siniset.

Tälle turbulenssille on helppoa Hakaniemessä hymyillä. Jos SDP seuraavat vaalit voittaa, se ei ole siksi, että he ajaisivat oikeaa politiikka tai olisivat tehneet edes kelvollista oppositiotyötä. Ei. Tämä hallitus ei ole epäonnistunut muussa kuin sisäisessä koheesiossa.

Nykyään kaikki luulevat tietävänsä politiikasta kaiken. Riittää, että sinulla on mielipide jostain. Mutta totuus on että pitkälle ei vain sillä pötki. On tehtävä ihan julmetusti töitä. Eikä huipulta voi aloittaa. Politiikassa onnistuminen vaatii sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja aimo annoksen myös lojaalisuutta. Ne jotka ovat oppineet saamaan kaiken, eivät ymmärrä arvostaa mitään.

Nyt on vappupuheet pidetty ja sosialisti on julistanut ympäri maata muuttavansa vuoden päästä kaiken. Siinä ajassa voi kuitenkin tapahtua mitä tahansa. Ja on syytä muistaa, että SDP ei tule perumaan yhtään tämän hallituksen leikkausta.

Länsinaapurissamme on vaalit syksyllä. Niissäkin tulemme näkemään eurooppalaisen kehityssuunnan. Vaalitulos pirstoutuu ja hallituksen muodostaminen vaikeutuu.

Tapasin keskiviikkona ulkoministerikollegani. Tulemme hyvin toimeen, vaikka en hänen feministisestä ulkopolitiikasta välitä. Tavoitteissa on kuitenkin paljon samaa.

Ulkopolitiikassa voi joskus pärjätä sosialistinkin kanssa, mutta ei sekään Suomessa ole tällä kaudella vakuuttanut. SDP tekee Suomen asioilla puoluepolitiikkaa minkä kerkeää.

Vappu oli vasemmiston päivä, mutta huominen on konservatiivien.

Suomessa vallitsee laaja konservatiivinen pohjavire. Tämä pätee myös nuorisoon, konservatismia on uskallettava rohkeasti puolustaa. Perinteiset arvot pitävänä pohjana.

Uskallan edelleen olla tätä mieltä. Ja tarvittaessa eri mieltä. Puolustan aina konservatiivia.