Tää lähtee nyt!
16.11.201215:00
Oih, voisinpa minäkin! Voisinko minäkin? Miten sen tekisin?
En varmasti ole ainut keski-ikäinen perheenäiti, joka lukee Eeva-Kaisa Lahden (s.17) tarinaa ihaillen ja hieman kadehtien: voisiko itsekin tehdä elämästään edes pienen irtioton? Lähtisi vaan ja antaisi jonkun muun hoitaa kaiken.
Veikkaan, että aika moni viittäkymppiä lähestyvä äiti tunnistaa kuvion. Elämä on ehkä mennyt pitkälti perheen ehdoilla. Sitä on yrittänyt olla kaikille mieliksi: olla hyvä tytär, äiti, puoliso, työntekijä ja yhteiskunnan jäsen.
On suorittanut, kantanut vastuuta ja ajatellut muita.
Lasten alkaessa olla aikuisuuden kynnyksellä sitten alkaakin pohtia, kuka minä oikeastaan olen, mitä minä elämältäni haluan? Ikääkin on sen verran, että tajuaa elämän rajallisuuden.
Ehkä huomaa olleensa liiankin kiltti ja luopuneensa omista toiveistaan toisten hyväksi.
Jollekin irtiotto omasta elämästä on matka kauas, maailman toiseen ääreen. Eeva-Kaisa lähti Australiaan asti, jotta näki lähelle. Mutta irtiotto voi olla jotain ihan muutakin.
Joskus auttaa sekin, että katsoo omaa elämää hetken muiden silmin ja näkee sen hyvän, mitä siinä on.
Jokaiselle suomalaiselle tekee varmasti hyvää lukea japanilaisten Hayamien (s.13) ajatukset Suomesta.
Onni onkin ehkä ihan tässä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
