Luontoa ei pitäisi parturoida
Suurin kauhistus kaikelle elolliselle ovat robottiruohonleikkurit, joiden silpomisia ei kukaan edes valvo. Sellaisen hirviön hankintaa kannattaa miettiä kahdesti, kirjoittaa Katja Lamminen kolumnissaan.
Kevät tuo mukanaan pärisevien ruohonleikkureiden armeijan. Pihoja parturoidaan innokkaasti perimmäisetkin nurkat koluten ja kaupungit palkkaavat nuoria katkomaan kaiken elollisen armeijatukan mittaan.
Vastaleikatun nurmikon tuoksu on huumaava, mutta siihen nurmikonleikkuun edut jäävätkin. Ainakin monimuotoisuuden kannalta. Sinne katoavat apilat, joista pörriäiset keräisivät mettä, sekä muut kasvit, joista eliölajit saisivat suojaa ja ravintoa. isommista otuksista esimerkiksi harvinaistuneet siilit hiippailevat pensaiden ja heinikoiden suojissa. Niitä parkoja silpoutuu vuosittain erilaisten leikkureiden teriin, koska ne vaaran uhatessa vetäytyvät kerälle.
Suurin kauhistus kaikelle elolliselle ovat robottiruohonleikkurit, joiden silpomisia ei kukaan edes valvo. Sellaisen hirviön hankintaa kannattaa miettiä kahdesti.
En ymmärrä ihmisten halua siivota luontoa muusta kuin roskista. Pahimmillaan mökkimetsistä kerätään risut pois "rumentamasta" maisemaa. Mitä helpompaa pihassa ja metsässä on liikkua vaikka avojaloin, sen parempi. Muttei luonnolle.
Olisi hienoa, jos pihoja omistavat ihmiset jättäisivät edes osan kasvustoista parturoimatta ja siivoamatta. Vanhat, käppyräiset puut kaatamatta ja ostamatta tilalle jotain tuontituijia.
Mikäs sen mukavampaa kuin katsella perhosten ja kimalaisten puuhastelua puutarhassa. Tietäen, että siellä on tuhansia muitakin pikkukavereita nauttimassa niityistä ja heinikoista.
Tietysti yksi epätoivottu tuttavuus on punkki, joka myös viihtyy heinikoissa. Niiden välttämiseksi ei tarvitse kuitenkaan koko tienoota tuhota, vaan kenties nurmikon voi leikata vaikka vain grillipaikalta ja saunapolulta.
Jotkut perustelevat heinikoiden raivaamista allergiaoireiden lievittämisellä. Allergiat ovat yleistyvä kansantauti, joka johtuu isoksi osaksi siitä, etteivät lapset ole tarpeeksi kosketuksissa luontoon. Tutkimuksissa on osoitettu, että maaseudulla kasvaneet lapset ovat keskimäärin terveempiä ja allergiattomampia kuin betoniviidakossa varttuneet.
Monimuotoisen luonnon kuuluukin näyttää sekaiselta, jopa kaoottiselta. Kauneus on katsojan silmässä, kun tietää, miten hyvää hoitamattomat alueet tekevät kanssalajeillemme.
Yksi edelläkävijäsuurkaupunki on Berliini, jossa katselin jo parikymmentä vuotta sitten keskustan puistoihin jätettyjä pörriäiskasvustoja. Niiden tärkeydestä kerrottiin opastauluissa. Helsingin keskustan puistoissa en ole vastaavia nähnyt.
Myös teiden varsilta riivitään innokkaasti kaikki elollinen pois. Mitä ajan ja rahan hukkaa.
Paikoin maisemaa toki niitetään juurikin luonnonhoidon nimissä, jotta paikat eivät pusikoidu täysin. Suunnitelmallinen luonnonhoito on asia erikseen.
Ihmiset haluaisivat siivota myös puroja. Ajatellaan, että jos puroon on kaatunut puu tai pudonnut oksia, ne pitää poistaa. Niilläkin on kuitenkin oma tehtävänsä esimerkiksi kutupaikkoina ja suojina kalanpoikasille. Muista eliöistä puhumattakaan.
En edes aloita rikkakasvimyrkyistä ja muista hyönteistorjunta-aineista. Mökillä ei saisi olla hyttysiä eikä muitakaan siivekkäitä kuin ehkä lintuja sulostuttamassa maisemaa. Mitäs ne syövät, jos eivät hyönteisiä?
Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
