Saammehan auttaa pankkeja, saammehan?
29.10.201801:00
”Moon niin onneton. Pankit on niin vakavaraasia, nottei ne enää tarvitte mua”, tilittää yöunensa menettänyt veronmaksaja Pohjanmaalta silmäpussit poskillaan.
”Minen sua nukuttua. Minä vuan mietin, eekö ne ennee tarvihekkaan minnuu pankkitalakoisiin”, viestittää rättiväsynyt kansalainen Savosta.
Hätähuutoja kantautuu kautta maan. Tuska on yhteinen.
Kasvava hämmentyneiden joukko miettii, meneekö pankeilla niin hyvin, että kansalaistalkoita rahalaitosten pelastamiseksi ei enää ole luvassa.
Tarpeettomuuden tunne kalvaa. Turhautuminen valtaa alaa.
Toisin oli 1990-luvun Suomen syvässä kriisissä, kun veronmaksajat huudettiin pankkeja pelastamaan. Sama juttu Islannissa 2008, kun jokaista tarvittiin maailmanvalloituksestaan lyötyinä palaavien pankkiirien avuksi.
Tavallinen veronmaksaja oli sankari myös Yhdysvalloissa ja monessa muussa maassa sen jälkeen, kun investointipankki Lehman Brothers oli päätynyt konkurssiin syyskuussa 2008.
Finanssijätin kaatuminen halvaannutti rahoitusjärjestelmän. Pankkien keskinäinen luottamus katosi, ne eivät uskaltaneet lainata toisilleen.
Uhka oli, että raha lakkaa virtaamasta talousjärjestelmässä, jota verrattiin ihmiskehoon: rahankierron loppuminen taloudessa on sama kuin verenkierron pysähtyminen.
Veronmaksajat määrättiin apuun kuin verenluovuttajat.
Luottamus piti palauttaa, pankit piti auttaa kuiville. Niinpä valtiot pääomittivat rahalaitoksia ja ottivat niitä väliaikaisesti haltuunsa. Kansalaisilta kerätyillä rahoilla tietenkin.
Veronmaksaja koki olevansa tarpeellinen.
Köyhimmänkin ropo kelpasi, kun oli pelastettava ylikansalliset finanssijätit ja niiden huippupalkkaiset pankkiirit, joiden bonukset piti saada maksuun.
Jos pankit eivät olisi pystyneet palkitsemaan talenttejaan, he olisivat voineet häipyä muille aloille.
Kuka silloin olisi tehnyt riskisijoituksia? Kuka olisi etsinyt verotuksen porsaanreiät? Kuka silloin olisi uittanut rahat veroparatiiseihin aavan meren tuolle puolen? Kuka olisi manipuloinut valuuttakursseja työnantajansa voittojen ja omien palkkioidensa maksimoimiseksi?
Kuka olisi ideoinut uusia, entistä mutkikkaampia johdannaisinstrumentteja? Kuka olisi paketoinut roskalainat aikapommeiksi, jotka räjähtäessään horjuttavat kansainvälistä taloutta kansallisista järjestelmistä puhumattakaan.
Kiitos veronmaksajien, pankit saatiin pidettyä rekrytointikykyisinä talenttimagneetteina, jotka imuroivat palkkalistoilleen nokkelimmat aivot maailman kaikista huippuyliopistoista.
Kun pankeilla on parhaat voimat, voimme olla varmoja, että sääntely laahustaa aina askelen jäljessä finanssitalojen kikkailijoita.
Raataja rahanalainen, malta vielä hetki. Viime päivien uutiset ovat lupaavia.
Asuntojen hintakuplaa ennustellaan niin meillä kuin muualla, Italian populistit kampittavat neuvokkaasti euroa ja rahanpesuskandaaleista uutisoidaan päivittäin. Hyvinkin viattomina pidetyt pankit ovat osoittautuneet tehokkaiksi pesuloiksi.
Pysy lujana veronmaksaja, sinua tarvitaan vielä. Odotuksessasi voimaannu vanhasta viisaudesta: pankkien voitot yksityistetään, mutta tappiot sosialisoidaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
