Snellman on ahneuden vallassa

Snellman kasvattaa tulosta ja omavaraisuusastetta sekä laajentaa Kokkikartanoa, mutta tuottajalle se ei pysty maksamaan reilua hintaa.

Tuottajahintaa laskettiin koko viime vuosi ja vielä tämän vuoden alussa tuli todella reipas hinnan alennus. Tuottaja tekee tappiota ja velkaantuu, mutta Snellman menestyy. Onhan se menestys, jos näin vaikeassa tilanteessa kasvattaa tulostaan ja laajentaa vaikka ei tavoitteeseen pääsisikään.

Ihmettelen myös, missä niitä tyytyväisiä Snellman-tuottajia on, koska yhteenkään tyytyväiseen tuottajaan en ole vuoden sisällä törmännyt.

Leena Laitinen (MT 24.3.) sa­noo yrityksen tärkeän arvon olevan ”Kohdella muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan.” Palkka siis pois Laitiselta ja koko lihanjalostuksen johdolta – niinhän hekin ovat laittaneet tuottajan tekemään työtä ilman palkkaa!

Laitinen toi S-ryhmältä mukanaan Snellmanille ahneuden ja tuottajan halpuuttamisen. Olisi luullut, että kaupan puolelta tulleella konserninjohtajalla olisi ollut keinot neuvotella reilut hinnat tuottajaakin kunnioittaen, mutta tämä menikin niin, että yhdessä kaupan kanssa halpuuttivat tuottajat.

Otetaan tulos sieltä mistä helpoiten saa eli puolustuskyvyttömältä tuottajalta.

Tähän tulon jakoon kaupan, teollisuuden ja tuottajan välillä on pakko saada muutos. Me tuottajat emme voi jatkaa velan ottoa kaupan ja teollisuuden kasvattaessa tulosta. Kyllä meidänkin kuuluu saada työstämme palkka.

Teollisuuden kuuluu maksaa reilu hinta ostamastaan raaka-aineesta. Maatalouden ongelmat ovat menneet vain tukileikkausten, viivästymisten ja kaupan halpuutusten piikkiin, mutta ainakin Snellman on niiden varjolla itse dupannut tuottajahinnan törkeän alas ja näköjään ilman pakottavaa tarvetta.