Sodan uhka on otettava todesta, vaikka ei yhtään huvittaisi
Venäjän lennokit Puolan ilmatilassa lisäsivät ikävästi sotilaallista jännitettä Euroopassa. Samalla ne pakottavat pohtimaan, kuinka valmis Suomi on erilaisiin kriiseihin ja jopa sotaan. Sotilaallisen iskukyvyn lisäksi kyse on yllättävistä arkipäivän asioista, joita on syytä miettiä hyvän sään aikana.
Perunan ja muiden elintarvikkeiden lisäksi myös maatalouden lannoitteiden ja polttoaineiden saatavuus ovat huoltovarmuuden keskeisiä osia. Kuva: Taina RenkolaKun Suomi heräsi keskiviikkona uutisaamuun, sodanuhka leijui aamukahvipöytiin. Siitä ei oikein huvittaisi puhua, mutta niin se vain on. Puolan alas ampumat venäläiset lennokit ovat ikävä merkki Ukrainan kriisin eskaloitumisen mahdollisuudesta.
Voisiko tämä tapahtua myös meillä, tulee monille mieleen kysyä. Tosin vastauskin on ilmeinen ja ikävä.
Kyllä voisi!
Venäjän taktiikkana on kokeilla läntisen puolustuksen valmiutta ja kykyä vastata sotilaalliseen uhkaan. Puolan vastaus oli yksiselitteinen, nopea ja selvä.
Vieraat lennokit ammuttiin alas. Samalla Puola asetti esimerkin kaikille muillekin läntisen sotilasliiton Naton jäsenmaille.
Venäjän valtionhallinnon puheet naapureistaan ovat koventuneet. Myös Suomi on saanut osansa. Valtion propagandassa haastetaan erityisesti valtionjohtoa.
Ymmärtämätön kansa saa näennäistä sympatiaa. Venäläisten tarkoituksena on lietsoa epävarmuutta ja eripuraa suomalaiseen yhteiskuntaan, varmuuden vuoksi ja vastaisen varalta.
Suomessa ja sen läntisissä kumppanimaissa on syytä edelleen pitää pää kylmänä, mutta aivan turha on väittää, etteikö Venäjän toiminnassa olisi tapahtunut muutoista.
Venäjän tuhotessa Ukrainan siviilikohteita osumia ovat saaneet myös EU:n Kiovan edustusto ja Britannian kulttuuri-instituutti (Yle 10.9.). Nämäkään tuskin ovat sattumia.
Sotilaallisen varautumisen ohella Suomen kannattaa keskittyä nyt erityisesti huoltovarmuuden varmistamiseen. Aihe kuulostaa paperinmakuiselta, mutta sen sisältö on kaikkea muuta.
Huoltovarmuuden ylläpitäminen on valmistautumista kriiseihin ja jopa sotaan. Viime vuosien kuvat Venäjän hävittämästä Ukrainasta kertovat meille, mitä hyökkäyksen kohteena oleminen tavalliselle kansalaiselle tarkoittaa.
Ääritilanteessa se on läheisten kuolemia, suurta huolta perheestä, elannosta, ruuasta, lämmöstä ja tulevaisuudesta.
Jopa tähän on meilläkin varauduttava, vaikka se tuntuu vastenmieliseltä. Se on tehtävä nyt, kun kaikki on vielä hyvin, ja siksi, että kaikki olisi mahdollisimman hyvin myös tulevaisuudessa.
Toisin kuin monessa muussa länsimaassa Huoltovarmuuskeskus yhdessä valtionhallinnon kanssa on eriasteisiin kriiseihin määrätietoisesti jo pitkään.
Olennaista on ruuan ja energian turvaaminen kaikissa oloissa. Tämä tarkoittaa kaikkien kotimaisten energianlähteiden mahdollista käyttöönottoa ja erityisesti maatalouden tuotantoedellytysten turvaamista.
Kotimaisen lannoitetuotannon raaka-aineista huolehtiminen on tärkeää. Samalla kannattaa uhrata ajatus sille, kuka käyttää maassa olevat dieselit hädän hetkellä.
Sähköautot ovat myös huoltovarmuutta, mikäli kotimaisen uusiutuvan energian käytön sallimat verkot onnistutaan pitämään pystyssä.
Myös hajautettu yhteiskunta on osa huoltovarmuutta. Maaseutu on metropolia turvallisempi paikka asua. Kriiseissä tämä vielä korostuu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








