Pitääkö metsän häviämisestä olla huolissaan?

Biologi Seppo Vuokko on huolissaan metsän hävityksestä eli siitä, että metsäkato jatkuu (MT 15.6.). Metsää otetaan lisääntyvässä määrin muuhun käyttöön, tie- ja sähkölinjoiksi, arviolta lähes 20 000 hehtaaria vuodessa.

Kaikesta pitääkin nykyisin olla huolissaan, mutta metsä ekosysteeminä pitää maassamme hyvin pintansa. Avoimeksi jäänyt paljas maa saa kyllä puuston, kuten Vuokkokin on todennut.

On totta, että monissa muissa tarkoituksissa maasta saadaan enemmän hyötyä kuin metsänä. Metsänomistajat saavat kohtuullisen korvauksen, kun maa otetaan muuhun käyttöön. Avoimina pysyvistä maista on kuitenkin paljon hyötyä lajiston monimuotoisuudelle. Kantaverkkoyhtiö Fingrid on lähtenyt tähän mukaan ja tukee avoimina pidettäviä maisema- ja luontoarvoja.

Monet edesmenneet metsäntutkijoiden pioneerit ovat selvittäneet tekijöitä, jotka lisäävät metsien määrää. Maan kohoaminen Pohjanmaalla on yksi ja metsänrajan siirtyminen pohjoisessa toinen tekijä. Uudeksi huoleksi ovat tulleet eläinten aiheuttamat taimikoiden tuhot ja tästä aiheutuva vajaatuottoisuus.

Hirvet, kauriit ja villisiat aiheuttavat paikoin pysyviä tuhoja taimikoihin. Niiden määrä on arvioitavissa vajaatuottoisuutena metsävarojen inventoinnin tuloksista. Teoreettinen jatkuvan kasvatuksen mallikaan ei käytännössä pelasta taimikoita eläintuhoilta. Näistä syistä uutta metsää ei saa kunnolla perustetuksi Keski-Euroopassa, ellei aluetta aidata.

Hirvet elävät taimikoista. Niiden talvikantaa pidetään suurena, jotta susille ja muille pedoille olisi ruokaa. Porot estävät koivun uudistumista pohjoisessa.

Männyn kasvatuksesta ollaan luopumassa sille sopivilla kasvupaikoilla ja tilalle yritetään saada kuusta. Nekin tulevat syödyiksi, kun kauriit ja villisiat ovat lisääntyneet. Ympäristöjärjestöjen suojeluvaateet ovat aiheuttaneet häiriöitä boreaalisen havumetsän ekosysteemeihin.

Linjavyöhykkeillä ja teiden laiteilla puiden kasvatus ei ole mahdollista, mutta avoimilla mailla viihtyvät monet kukkakasvit, pörriäiset ja perhoset. Ne pysyvät paahteisuutta vaativille lajeille sopivina elinympäristöinä. Samalla ne ovat ekokäytävinä, joiden kautta lajit siirtyvät uusille avoimille maille ja pitävät yllä harvinaisten lajien jatkumoita ja siemenpankkeja.

Suojeluvaateet ovat aiheuttaneet häiriöitä boreaalisen havumetsän ekosysteemeihin.