Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Ajo-opettaja Antti Holappa, Laihia Asenne ratkaisee

    Antti Holapan tavoitteena  on, että asiakkaat oppisivat toimimaan liikenteessä  muut huomioon ottaen.
    Antti Holapan tavoitteena on, että asiakkaat oppisivat toimimaan liikenteessä muut huomioon ottaen. 

    ”Hyvältä autokoulunopettajalta vaaditaan rauhallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Ei riitä, että osaa itse ajaa, vaan pitää osata siirtää se tieto asiakkaalle.

    Moni ajattelee, että mä oon tosi hyvä autokuski ja osaan opettaa lapsenikin ajamaan. Mutta lapsi on seurannut vanhemman asennetta koko ikänsä. Jos se on mettäs, niin ei onnistu. Silloin suosittelen, että lapsi menee ammattiopetukseen.

    Ostin Laihian autokoulun kymmenen vuotta sitten. Koulu on Suomen vanhimpia, nimi vain on muuttunut matkalla.

    Oon Alahärmästä kotoosin ja olin kova vapaapalokuntalainen. Pelastusala oli kova juttu ja kävinkin ensin terveydenhoitoalan koulun ja olin sairaankuljetuksessa.

    21-vuotiaana pääsin Hämeenlinnaan Liikenneopetuskeskukseen, joka on Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun alaisuudessa. Opiskelu kesti kolmisen vuotta ja sisälsi muun muassa kasvatustiedettä ja tieliikennelakia.

    Siitä asti olen ollut ajo-opettaja, ensin viisi vuotta vieraalla ja nyt omassa autokoulussa.

    Moni on kysynyt, kuinka hermot ovat kestäneet. Ei itse työ ole ongelma, mutta lainsäätäjät säikäyttää joskus. Muutoksia tulee, ja yleensä ne ovat huonompaan suuntaan.

    Paitsi se oli hyvä muutos, että tuli mopokoulutus. Se näkyi heti onnettomuustilastoissa. Mopokorttiin täytyy nyt käydä kuusi teoriatuntia ja kolme ajotuntia. Se on parempi kuin ei mitään. Itte sain 15-vuotiaana heti ajaa, kukaan ei kysellyt mitään.

    Mopoautoiluun vaaditaan samat tunnit kuin mopoon. Se on ihan liian vähän.

    Kyllähän ajokortti maksaa, mutta pitäisi ajatella, että se maksetaan vain kerran elämässä. Se on pieni kustannus loppuelämäksi.

    Hyvä opettaja osaa ottaa oppilaat huomioon. Osa oppilaista on rempseitä, rämpseitä, toiset jännittää ajamista niin, etteivät saa nukuttua.

    Suurin osa oppilaista on nuoria. Täällä maalla kortti ajetaan heti, kun täyttää 18 vuotta.

    Maatilojen lapset osaavat usein käsitellä autoa paremmin kuin muut, koska ovat ajaneet traktorilla tai peltoautolla, mutta ei se tarkoita, että heistä tulisi muita parempia kuljettajia liikenteeseen.

    Ajaminen on nimittäin sosiaalinen tapahtuma. Siinä on kyse sääntöjen noudattamisesta ja muiden huomioon ottamisesta. Joskus tyttösestä, joka ei ole koskaan ajanut muulla kuin polkupyörällä, voi tulla tosi hyvä kuski.

    Eikä se ole niin vaarallista, jos auto sammuu liikenteessä. Oho! Vaan asenne on se tärkein.

    Teoriaa voi aina opettaa, mutta tärkeintä on oppia ennakoimaan, katsoa tilanteet valmiiksi ja huomata, että kun minä tulen täältä, niin ketä minä väistän. Ja pitää nopeus kohdallaan.

    Haluaisin, että ihmiset tajuaisivat, että liikenteessä on muitakin. Jos jollekin sattuu virhe, ei siinä tartte tööttäillä tai näyttää sormea, vaan joustaa. Silloin meno on jouhevaa.

    Tytöissä ja pojissa ei ole kauheasti eroa kuskeina. Kyllä likakkin osaa kaahata, vaikka enemmän se on nuorille miehille mieleen. Likat haluaa siirtyä paikasta A paikkaan B, ei ne lähde heittämään sivuluisua torille. Mutta molemmista voi tulla huippukuskeja.

    Ei minua pelota asiakkaan kyydissä. Uran alussa vähän jännitin, mutta olen oppinut lukemaan tilanteita. Tiedän jo jalan ja käden asennosta, mitä kuski meinaa.

    Joskus joudun käyttämään jarrua. Se on aika tehokas, mutta ikävä opetusväline. Jos joutuu paljon jarruttelemaan, voi olla opettajassa vikaa.

    Moottoripyöräilyn opettaminen on ihan oma taiteenlajinsa. Siinä korostuu ajoneuvon käsittelytaito. Liikenteeseen ei lähdetä ennen kuin osaa käsitellä pyörää.

    Koska omistan autokoulun, niin työhöni kuuluu vaikka mitä. Olen varsinainen sekatyömies. Ajo-opetuksen lisäksi imuroin ja pesen autoja, pidän teoriatunteja iltaisin, hoidan laskut ja palkkojen maksut.

    Viikonloput menevät yleensä huoltohommiin. Renkaanvaihtorumbat toistuvat keväin, syksyin, kun meillä on kolme henkilöautoa, mopoa, moottoripyörää sekä mopoauto ja kevytkuorma-auto.

    Tykkään tässä hommassa siitä, että saan olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ja mua on aina autot ja moottoripyörät kiinnostaneet. Tämä on siistiä sisähommaa, jota tehdään ulkona.”