Lukijalta: Susi kuuluu Suomen luontoon – mutta ei nykytavoin

Susi. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Kivimäki

Susi on yks neljästä suurpedostamme. Se on lihansyöjä eli se tappaa riistaa syödäkseen. Äärimmäisessä tapauksessa riistan puuttuessa tai sairastuessaan susi voi käydä ihmisen kimppuun. Viimeksi Suomessa näin on tapahtunut 1800-luvulla, jolloin yksi susi tappoi Varsinais-Suomessa kymmenessä vuodessa 21 ihmistä.

Näin ei tarvitse eikä saa nykypäivänä sivistyneessä Suomessa tapahtua.

Ihmisten pelko on luonnollinen: susi tappaa syödäkseen. Tätä ei voi puheilla tai millään teoilla muuksi muuttaa. Eläinkin tarvitsee elääkseen vapaana luonnossa tai tarhassa ravintoa, susi siis lihaa.

Viranomaiset rauhoittelevat, ettei sutta tarvitse pelätä. Samalla he kuitenkin antavat ohjeita, kuinka ihmisten tulee toimia kohdatessaan suden luonnossa: onhan se suurpeto, joka tappaa syödäkseen.

Ei pidä ihmetellä, että ihmiset pelkäävät susia.

Susikanta on räjähtänyt kasvuun myös lounaisessa Suomessa. Näköhavainnot ovat kasvaneet samassa suhteessa. Viranomaiset vähättelevät kumpaakin, kun eivät ole itse sitä betonibunkkereissaan pääkaupungissa havainneet. He vetoavat EU:n lausuntoihin, jotka ovat itse kirjoittaneet.

Tilanne voi rauhoittua vain esimerkiksi Ruotsin mallilla: sallitaan kannanhoidollinen metsästys. Metsästäjät tekevät sen korvauksetta, talkoilla. Ei kuitenkaan laittomasti, vaan viranomaisten luvalla.

Tämä olisi myös suden etu. Jos nykykäytäntö ei ole oikein, ei se voi olla lakikaan. Oma ja kanssaihmisten paine ovat johtaneet jo nyt luvattomiin kaatoihin.

Esko Eela

Suomen Metsästäjäliiton kunniapuheenjohtaja