Liian paljon on tuulivoimassa liian vähän

Kysymys ilmaston tulevaisuudesta ja ihmiskunnan kohtalosta kuuluu nyt joka­päiväiseen keskusteluun. Argumentointi tuulivoiman puolesta tai vastaan kasvaa kun sen rakentaminen lisääntyy.

Suomessa jo rakennettujen, rakenteilla ja suunnitteilla olevien tuulivoimaloiden yhteenlaskettu lukumäärä on noin 5 500 voimalaa, joka vastaa noin 24 500 MW:n nimellistehoa. Se tarkoittaa 30 prosentin kapasiteettikertoimella 7 400 MW:n nettotehoa. Tämä paljon on liian vähän kun punnitaan taloudellinen hyöty todellisessa sähkön tuotannossa ja muut hyödyt ja haitat. Lopulta enemmän voi olla ihmisten ja luonnon puolesta vähemmän.

Tuo tuulivoimaloiden määrä tarkoittaa 16 500 lapakuljetusta pituudeltaan 80–100 metriä, 27 500 tornin osien kuljetusta. Tämä ei sisällä lapojen vaihtokuljetuksia eikä myöskään voimaloiden lyhyen käyttöiän jälkeen vastaavaa määrää kuljetuksia romutettavaksi ja kierrätykseen sekä uusien voimaloiden osien kuljettamista purettujen tilalle, jos tuotantoa jatketaan.

Romun kokonaispituus olisi 2 300 kilometriä ja paino 3,1 miljoonaa tonnia. Tähän ympäristötase-laskelmaan tulee vielä lisätä perustuksien betoni ja teräs sekä siirto­linjojen rakentaminen. Tuo määrä tuulivoimaloita vaatisi 11 000 hehtaaria ilmatilaa ja jos turvasäde kuultavan melun osalta on kaksi kilometriä voimalan ympärillä, niin kyseessä on merkittävä osa koko maan pinta-alasta.

Tämä herättää kysymyksen kestävästä kehityksestä ja hiilineutraaliudesta. Onko juuri Suomessa ilmaston hätätila ja voidaanko todellisuudessa Suomessa vähentää hiilidioksidipäästöjä tuuli­voiman avulla?

On selvää, että tuulivoimarakentamista tulisi hillitä ja kohtuullistaa Suomessa, koska sen haitat toteutuessaan tuossa mittakaavassa kohdistuisivat kymmeniin tuhansiin suomalaisiin, ympäristöön ja luontoon. Jos haluamme toimia kansainvälisesti esimerkkinä, suomalaiset voisivat kohdistaa suoria tai välillisiä toimiaan sinne, missä globaaliin ilmastoon vaikuttavat päästöt syntyvät.

Onko juuri Suomessa ilmaston hätätila?