
Kuolinpesää tyhjentämässä: Näin löysin tarpeettomille tavaroille uusia koteja
Mitä tehdä vaatteille, astioille, kirjoille, huonekaluille, koriste-esineille, valokuville ja tauluille, joista vain pientä osaa itse ja joku tuttu tarvitsee?
Epämääräisiä kasoja kertyy sinne ja tänne, kun käy läpi tavaroita ja yrittää miettiä, mitä kaikelle tavaralle voisi tehdä. Kuva: Pirjo LoiskekoskiOlen pari viime kuukautta kärsinyt tavaraähkystä. Olen tyhjentänyt läheisen asuntoa hänen siirryttyä tuonpuoleiseen. Tavaraa on valtavasti, vaikka hän eli varsin vaatimatonta elämää.
Luonne ei anna periksi heittää tavaraa roskiin, vaan on pakko alkaa miettiä, kuka tarvitsisi ja mitä.
Kotikaupungissani Punainen Risti ja seurakunta yhteistyökumppaneineen avasivat minun kannaltani juuri sopivasti pisteen, jossa otetaan vastaan tavaraa kaupungissa asuville ukrainalaispakolaisille kerran viikossa.
Etukäteen on luetteloitu, mitä tarvitaan. Se ilahduttaa minua: vastaan otetaan vain tavaraa, jota joku oikeasti tarvitsee. Ensimmäisellä viikolla kannoin paikalle talvitakkeja ja -kenkiä, sitten siivoustarvikkeita, sen jälkeen jalkalamppuja, kodin pienkoneita ja viimeksi joulukoristeita.
Samaan tapaan toimii autaukrainaa.fi-sivusto netissä. Sielläkin kerrotaan tavararyhmittäin, mitä tarvitaan. Listasta pääsee ruksaamaan, mitä haluaa lahjoittaa. Sivulta voi printata osoitelapun pakettiin ja Posti kuljettaa sen ilmaiseksi lajitteluun. Sieltä tavara toimitetaan Ukrainaan apua tarvitseville.
Olen lähettänyt Ukrainaan villasukkia, kuivamuonaa, hygieniatarvikkeita, peittoja ja pehmoleluja.
Vaateröykkiöt ovat valtavat. Ei auta kuin alkaa lajitella periaatteella parhaat pariin kasaan: kierrätyskeskukselle lahjoitettaviin ja UFF:n laatikkoon vietäviin.
Jokaisesta vaatekappaleesta mietin, voisinko pitää tätä itse. Aika vähän vaatetta kertyy kiertoon. Mitä ihmettä tehdä kaikelle muulle?
Löydän kierratysinfo.fin, jossa kysytään, mitä haluat kierrättää. Klikkaan poistotekstiilit ja eteeni avautuu kartta pisteistä, jossa tekstiilejä otetaan vastaan. Ilahdun huomatessani, että kaksi pistettä on sopivasti miehen työmatkan varrella.
Aika pieni osa poistotekstiileistä taitaa toistaiseksi kiertää materiaaliksi, loput poltetaan. Toivottavasti tulevaisuudessa on toisin.
Astioitakin on läjäpäin. On Arabiaa ja muita, tuntemattomampia merkkejä, on sarjaa ja yksittäisiä astioita, ehjiä ja hiukan rikkoontuneita. On Iittalan laseja ja muita, niissäkin erimittaisia sarjoja ja yksin–kaksin jääneitä.
Teidän, että alueella toimiva pitopalvelu on kiinnostunut Arabian Myrna-astioista. He ostavatkin kaikki sarjan kahvikupit ja asetit.
Naapurikaupungissa on Iittalan myymälä, joka ostaa hyviä Arabian astioita edelleen myytäviksi ja muuta posliinia ja lasia raaka-aineeksi. Kerään pari isoa kassillista. Yhden sarjan lautasista maksetaan kakkoslaadun hinta, ja loput otetaan vastaan ilmaiseksi. Myytäväksi kelpaavaa otettaisiin kuulemma vastaan enemmänkin.
Paljon kattiloita ja aterimia jää kierrätyskeskukseen vietäväksi.
Huonekaluja päätyy roskalavan ja tori.fin kautta uudelleen käyttöön. Muutamia yritän ehkä myydä, kunhan ensin selvitän, paljonko niistä voisi pyytää.
Tälle kolumnille varattu tila täyttyy kohta, ihan niin kuin päänikin tässä projektissa. Mutta vielä täytyy jaksaa. Pitäisi päättää, mitkä kirjat joutavat pois ja repiä kannet irti. Valokuvat jaettava säilytettäviin ja pois heitettäviin. Ja haluaako joku oikeasti koriste-esineitä pölyä keräämään?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






