Vapaaehtoistoiminnan merkitys kasvaa

Vielä kymmenkunta vuotta sitten vapaaehtoistoimintaa pidettiin erilaisten seurojen ja yhteisöjen harmittomana puuhasteluna. Yhteiskunnallisten palvelujen kehittämistä pohtineessa valtakunnallisessa seminaarissa kolmannen sektorin tehtäväksi nähtiin lähinnä tiedon jakaminen.

Tätä mieltä olivat sekä ammattiyhdistysjärjestöt että palveluita tuottavat yritykset.

Muutoksen aallot alkoivat kuitenkin heilutella luutuneita rakenteita. Yhä useammassa asiantuntijaseminaarissa tuotiin esille vapaaehtoistoiminnan tarjoamat mahdollisuudet täydentää kuntien ja valtion tuottamia palveluita.

Väestön vanhenemisen ja hoivapalveluiden kysynnän nopean kasvun seurauksena riittävästä hoitohenkilöstöstä alkoi olla pula. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset kuten maaseudun tyhjeneminen, väestön muutto asutuskeskuksiin, nuorten työttömyyden ja syrjäytymisen nopea kasvu ja niiden mukanaan tuomat ongelmat heijastuivat erilaisten sosiaalipalveluiden kysyntään.

Samaan aikaan suuret ikäluokat alkoivat siirtyä eläkkeelle – entistä vireämpinä ja hyväkuntoisina. Moni halusi jatkaa yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä.

Tätä voimavaraa ei kannattanut heittää hukkaan. Yritysmaailmassahan työelämästä vapautunutta ammattiosaamista oli hyödynnetty jo pitkään muun muassa mentoroinnin ja yrityskummitoiminnan muodossa.

Kuntatalous on entistä ahtaammalla, ja kuntien onkin karsittava kustannuksia kovalla kädellä. Ne joutuvat muokkaamaan palvelutoimintaansa ja suunnittelevat uusia yhteistyömuotoja, joissa myös vapaaehtoisten osaamista voidaan hyödyntää.

Tämä ei kuitenkaan tule olemaan ongelmatonta. Vapaaehtoistyön luonteesta johtuen molempia osapuolia koskevat aivan eri lainalaisuudet kuin järjestäytynyttä työntekoa.

Palkkaus, työn sitovuus, korvausvelvoitteet ynnä muut määräykset asettavat toiminnalle omia rajoitteita. Lisäksi vapaaehtoistoimintaa rahoitetaan suurimmaksi osaksi kunnan budjetin ulkopuolisista varoista, kuten RAY:n, SPR:n tai vastaavan rahoituksen turvin.

Parhaimmillaan kolmannen sektorin toimintaa toteuttavat yhteiskunnalliset yritykset. Niiden olennainen ajatus on, ettei kyseisen tyyppinen yritys välttämättä tavoittele voittoa. Ja jos tuottaa, voitto pitää sijoittaa yrityksen valitsemien eettisten tavoitteiden toteuttamiseen.

Suomessa arvioidaan toimivan runsas 12 000 yhteiskunnallista yritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto ylittää seitsemän miljardia euroa. Näiden toiminnan kautta myös moni varsinaisen työelämän ulkopuolelle jäävä tai vapaaehtoinen löytää tien aktiiviseen ja mielekkääseen elämään.

Vapaaehtoistoiminnan arvostus onkin selvässä nousussa. Yhä useampi oivaltaa sen, että kansalaisyhteiskunnassa ei voi elää vain vaatimalla vaan myös palvelemalla.