Luolamies ja luolanainen

Mielipide

17.2.201615:00

Kolumni

Simo Ralli

Heti alkuun haluan sanoa, että olen kauhian tyytyväänen tästä miesten ja naisten tasa-arvosta ja haluaisin sen paranevan entisestään. On hienoa, että naiset ja miehet tekevät elämässään samoja asioita eikä rooleja ole enää jaettu kuten ennen: naiset kotipalvelijana ja miehet leivän kotiin tuojina.

Tämän päivän Suomessa suurimmassa osassa perheistä kaikki tekevät kaikkea niin kotona kuin sen ulkopuolellakin. Voin karkeasti arvioida, että kolmisenkymmentä vuotta on yhteiskunnassamme elelty tähän malliin.

Luulisi että hymyileviä, tasa-arvosta hehkuvia, onnellisia perheitä on torpat ja huoneistot pullollaan. Lapset laulavat iloisia lauluja, kun äidit tanssivat eteisessä töistä tullessaan, miehet hymyilevät hellojensa ääressä. Mitä tänään syödään – rakkaani? Kuinka sinun töissäsi meni kultaseni?

Ilta päättyy kiihkeään syleilyyn lakanoiden välissä, tasa-arvoista seksiä ja tasaista tantraa kuuluu joka makuuhuoneesta. Kuinka ihana onkaan tasa-arvoinen yhteiskunta!

Niinhän sitä luulisi, mutta ei, ei me olla onnellisia tasaisillakaan mailla. Nykyään puolet pariskunnista eroaa, yhä useampi haluaa elellä yksin.

Lehdistä saa lukea, kuinka naiset vähättelevät miehiään, ne kun eivät osaa mitään. Miehet ihmettelevät, kun mikään ei riitä.

Terapioissa käydään enemmän kuin koskaan, kaikki ovat uupuneita, unettomuudesta kärsitään, on suorituspaineita, jatkuvaa menemisen himoa, vaikka kaiken pitäisi olla nyt paremmin kuin koskaan?

Mistä tämä johtuu?

Kaiken tämän sopan keittäjä on ihmisen kehitys, evoluutio. Evoluutio vähät välittää tasa-arvohöpinöistämme. Ihmisen suku alkoi kehittyä noin kaksi miljoonaa vuotta sitten, nykyihminen on noin kolmekymmentätuhatta vuotta vanha.

Tasa-arvo on 30 vuotta vanha. Siinäpä se meidän ongelma.

Jos vuoteen 1985 asti mies lähti luolastaan metsästämään perheelleen ravintoa ja nainen jäi luolaan siivoamaan ja pitämään lapsista huolta, ei meidän psyyke ole vielä päässyt tähän päivään. Olemme pihalla kuin neandertalinihminen.

Mies vaihtaa vaippaa ja imuroi huushollia, vaikka vuosituhantinen perimä käskisi lähteä keihään kanssa metsälle viikoksi, ja jos saalista löytyy, se tuodaan kotiin ja heti seuraavaksi lähdetään kylille sarvia näyttämään muille miehille.

Nainen käy töissä, luo hulluna uraa, opiskelee, menee sen jälkeen heiluttamaan persettään kadulle päin olevan ikkunan eteen kuntosalille, suunnittelee samalla tyttöjen reissua Balille, vaikka perimä huutaa takaraivossa, että pitäisi saada oma lämmin, turvallinen puhdas luola, siellä hyvä iso nuotio ja hirvenlihapaisti.

Nahasta saisi tehtyä lapsille töppöset, sorkista pienet lelut. Olen tämän luolan haltija ja olen tyytyväinen siitä, että mies käy metsällä ja on viikkoja poissa eikä ole jatkuvasti häiritsemässä minun ja lapsieni arkea.

Kun tätä oman maatilani kivinavettaa rakennettiin runsas vuosisata sitten, sitä rakensi Iisakki Komsi tyttärelleen. Kun Iisakki kävi työmaallaan, oli hän siellä kerralla koko viikon, kävi sunnuntaina kotonaan, koti oli kilometrin päässä.

Iisakki ja hänen vaimonsa ja koko perhe elivät onnellisesti elämänsä ja kuolivat sitten vanhuuteen noin viisikymppisinä. Samaan aikaan kivinavetan kanssa perustettiin tasa-arvoinen naisasialiitto Helsingissä 1907. Odotellaan silti vielä tuhat vuotta, sitten olemme ehkä sinut tasa-arvon kanssa.

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.