Pitkä marssi – kolmen korin sopimukseen?

Viime keväästä lähtien maahan on yritetty saada aikaan kestävää kasvua ja työllisyyttä tukeva yhteiskuntasopimus tai työmarkkinasovinto. Pitkä marssi alkaa olla ohitse.

Tänään maanantaina sekä palkansaajien että työantajien keskusjärjestöjen hallitukset ovat koolla arvioimassa neuvottelutulosta tai ainakin -tilannetta. Pian tiedetään, syntyykö aiemmin peräänkuuluttamani ”helmikuun järkiliitto”.

Tätä kirjoittaessani lopputulos ei ole selvillä, eikä sitä sovi etuajassa kommentoida. Mutta suuret linjat kyllä ovat ja niillä lopulta on eniten merkitystä Suomen kansantaloudelle ja yksittäisille kansalaisille.

Esitän tässä tulkintani siitä, mihin on päästy – tai mihin pitäisi tai olisi pitänyt päästä!

Nyt tekeillä oleva työmarkkinasovinto rakentuu kolmen korin varaan, kuten kunniakas Etyk muinoin 1970-luvulla. Ja kuten Etykissä eli nykysuomella Etyjissä, nytkin kolmas kori saattaa osoittautua pitkässä juoksussa tärkeimmäksi. Etykissä se oli ihmisoikeudet, vuoden 2016 työmarkkinasovinnossa se on paikallinen sopiminen.

Toisaalta myös lyhyen sihdin välittömiä toimia tarvitaan, jotta suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyky pystytään korjaamaan ja vienti saadaan vetämään. Sovinnon ensimmäinen ja toinen kori tähtäävät juuri näihin nopeavaikutteisiin vaikutuksiin.

Ensimmäisessä korissa sovittavilla toimilla tähdätään hallituksen esittämän, hintakilpailukyvyn korjaamiseen pyrkineen lakipaketin korvaamiseen.

Jos niillä päästään riittävän merkittävään kilpailukyvyn korjaukseen, hallitus on valmis tekemään päätöksiä, joilla tuo lakipaketti korvattaisiin. Työmarkkinajärjestöjen kesken voidaan päästä oikeudenmukaisempaan ratkaisuun, koska välineet siihen ovat heidän käsissään.

Toisen korin muodostaa maltillinen palkkaratkaisu, joka on "kaksikannan" eli järjestöjen välinen asia. Vaihtoehtoina ovat joko keskitetty ratkaisu nollakorotuksin nyt keväällä tai liittokierros ensi syksynä – jälkimmäisessä lopputulos olisi tiedossa vasta joskus ensi vuoden vaihteen tienoilla.

Tämän kevään nollalinjan etuna olisi ennakoitavuus ja nopeavaikutteisuus. Työmarkkinajärjestöt sopinevat kaiketi keskenään myös palkanmuodostuksen Suomen mallista, joka paremmin heijastaisi kunkin alan tuottavuuskehitystä ja nojaisi etenkin avoimen sektorin palkanmaksukykyyn.

Kolmas kori on paikallisen sopimisen ja henkilöstön edustuksen kehittäminen. Tätä valmistellaan hallituksen 15.2.2016 tekemien linjausten pohjalta.

Tavoitteena on uudistus, joka vahvistaa luottamusta työpaikoilla ja auttaa pelastamaan nykyisiä työpaikkoja ja synnyttämään uusia työpaikkoja. Uudistuksen ytimessä on se, että lopullinen päätösvalta paikallisen sopimisen hyväksymisestä on työpaikalla. Tämä edellyttää henkilöstön edustuksen ja tiedonsaannin kehittämistä.

Paikallisen sopimisen kehittämisessä otetaan huomioon työehtosopimusjärjestelmän puitteissa tapahtuva paikallinen sopiminen sen ensisijaisena muotona.

Niin ikään valmistellaan lainsäädäntöä mahdollisuuksista ja edellytyksistä sopia paikallisista ratkaisuista myös siinä tapauksessa, että sovellettavassa työehtosopimuksessa ei ole paikallisen sopimisen sallivia määräyksiä työajoista ja palkoista.

Jos työmarkkinasovinto nyt syntyy, niin sitä seuraavien alakohtaisten neuvottelujen päätteeksi hallitus tarkastelee tes-ratkaisujen kattavuutta yhdessä keskusjärjestöjen kanssa 31.5.2016 mennessä ja arvioi sen jälkeen, minkälaista lainsäädäntöä tarvitaan toimivien pelisääntöjen varmistamiseksi paikalliselle sopimiselle ja henkilöstön edustukselle.

Mainittua lainsäädäntöä valmistellaan hallituksen asettamassa kolmikantaisessa työryhmässä, jonka määräaikaa on jatkettu 15.6.2016 asti.

Suomen edun mukaista on syytä toivoa ja toimia niin, että kolmen korin työmarkkinasovinto syntyy. Se loisi tukevan pohjan investoinneille ja yrittäjyydelle ja uusille työpaikoille, joita kipeästi tarvitsemme.