Onko sinulla hetki puhua sisällissodasta?

Taas se nähtiin: reipasta juhlintaa seuraa armoton krapula.

Viime vuosi kului ansaitusti Suomen satavuotiselle itsenäisyydelle kilistäen. Sen sijaan tänä vuonna suomalaisten muistelun kohde on tyly.

On kulunut sata vuotta maan sisällissodasta. Viimevuotisen "yhdessä"-teeman tilalle menneisyys tarjoaa toistemme tappamista taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä.

Tämänkertainen merkkivuosi ei ole miellyttävä, mutta ei siitä ohikaan pääse. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nosti aiheen ansiokkaasti ensimmäiseksi teemaksi uudenvuodenpuheessaan.

Presidentti kehotti olemaan rehellinen historian suhteen. Edes pitkä aika ei ole peittänyt kaikkia sodan arpia, hän huomautti.

Avoimet haavat löytyivät Yleisradion kyselyssä 14.1. Yle selvitti gallupilla kansan mielipiteen siitä, "kumpi osapuoli oli vuoden 1918 sodassa enemmän oikealla asialla".

Vastaajista 33 % kannatti valkoisia, 16 % punaisia. Loput 51 % ymmärsivät sovinnollisesti yhtä paljon molempia puolia tai eivät osanneet sanoa vastausta.

Arvottava kysymys kuulostaa rajulta. Onko vastakkainasettelu todella paras tapa käsitellä historian tapahtumia? Jos nykymaailman konflikteja lähestyttäisiin samalla tavalla, sillä ei pitkälle päästäisi.

Konfliktihakuista kysymystä ei voi kuitenkaan ohittaa, sillä vastaukset eivät päästä helpolla: kyselyn mukaan puolet kansasta on yhä sitä mieltä, että sisällissodassa jompikumpi osapuoli oli toista enemmän oikeassa.

Historian merkkivuosiin sisältyy suuri mahdollisuus lisätä tietoa ja ymmärrystä aikaisempien sukupolvien toiminnasta.

Samalla ne ovat petollisia jakaessaan historian liiankin selkeisiin kokonaisuuksiin. Suomi ei suinkaan jakaantunut äkisti kahtia tammikuussa 1918.

Ikävämpi totuus on, että maa irtaantui Venäjästä syvästi riitaantuneena, vaikka niin vasemmisto kuin oikeisto tavoitteli itsenäisyyttä.

Kun vasemmisto ajoi korkeinta valtaa hallitsemalleen eduskunnalle kesällä 1917, oikeisto harasi vastaan. Kun valtaan nousseet porvaripuolueet halusivat itsenäisyyttä joulukuussa, sosialidemokraatit vastustivat vuorostaan. Yhteistä suuntaa ei ollut.

Tietyllä tavalla sisällissodan merkkivuoden olisi suonut alkavan jo 2017 aikana. Ympäripyöreä "yhdessä"-teema ei tosin kannustanut sata vuotta aiemmin jyllänneiden erimielisyyksien ja epävarmuuksien tarkasteluun.

Tämä tarkastelu on sen sijaan mahdollista tänä vuonna. Kevään aikana Suomi täyttyy sisällissotaan liittyvistä näyttelyistä, luennoista, kirjoista ja muista muisteluista.

Historiankirjoitus hivuttautui jo vuosikymmeniä sitten ruohonjuuritasolle. Sen ansiosta sisällissotaakin voi tarkastella epätietoisuuden keskellä elävien ihmiskohtaloiden kautta, ei vain kansakunnan suunnan ratkaisijana, jossa toinen osapuoli oli enemmän oikeassa.

Sisällissodan käsittely tuntuu epämiellyttävältä. Esille nousee väkisinkin vaikeita tapahtumia ja väsyttäviä teemoja, jotka eivät sovi kahvipöytäkeskusteluun.

Jos tosin jaksamme korostaa itsenäisyytemme huippuhetkiä, saman pitäisi olla mahdollista ikävillekin tapahtumille.

Suhtautumisemme näihin tapahtumiin kertoo paljon siitä, millaisena haluamme nähdä itsemme kansakuntana.