Kylä ja kauppoja
13.1.201615:00
Suomi on täynnä hiljeneviä kuntakeskuksia. Tiedättehän, se matalista neliömäisistä liiketaloista koostuva keskus, jossa on pari ruokakauppaa, matkahuolto, muutama baari, hautaustoimisto ja kymmenkunta parturi-kampaamoa. Näissä kylissä me maaseudun suomalaiset asumme, tai ainakin hoidamme kauppa-asioitamme.
Jokainen pikkukunnassa elävä tietää eron oikean ja väärän välillä, kun puhutaan ostopäätöksistä. Omasta kunnasta ostetaan, se on selvä, koska se takaa palveluiden jatkumisen lähellä. Että täällä meidän kylällä olisi jatkossakin ”jotain”.
Kun ihmiset tapaavat sanoa, että täällä meidän kylässä kun ei ole ”mitään”. Mitä se mitään sitten pitäisi olla?
Onko vetävä ja tapahtumarikas kuntakeskus sellainen, missä on vaateliikkeitä, kahviloita ja paljon ihmisiä koko ajan liikkeellä? Mutta sehän on sitten jo iso kaupunki.
Miten ihmeessä ihmiset täällä ehtisivät istua kahviloissa?
Kun asuin opiskeluaikanani Helsingissä, tapasin bussissa samaa koulua käyvän tytön, Minnan. Minna oli Tampereelta ja tosi kiva, kutsuin hänet saman tien meille kylään. Istuimme pitkään kaupunkikotini keittiössä ja lähtiessään Minna kiitti minua ja kertoi, ettei ollut vielä koskaan ennen Helsingissä asumisensa aikana saanut heti tavattuaan jonkun, kutsua tämän kotiin.
”Täällä aina tutustutaan ensin kahviloissa. Huomaa kyllä että olet maalta.”
Minulle ei ollut tuota ennen tullut mieleenikään, että tämäkin on joku maalaisjuttu.
Mutta tottahan se on. Minulle maaseudun voima on palavissa pihavaloissa pellon toisella puolen, avoimissa ovissa ja ystävien pirtinpöytien ääressä. Kun täällä tavataan, mennään toisten luokse kylään ja hyvä niin. Kuka siellä ABC:llä nyt jaksaisi istua.
Toki peruspalvelut ovat mahtava juttu ja on hienoa, jos omalla kylällä on erikoisliikkeitä, mutta jos ei ole, niin ei se minun mielestäni pitäjää paljoa huonommaksi tee.
Meillä kaikilla on oikeastaan kaikki maailman tuotteet ostettavissa muutaman tietokoneen näppäimistön painalluksen takana, joten tuntuisi hassulta, että joku puuhaisi tänne meidän Kausalaan tähän maailman aikaan vaikkapa kirjakauppaa.
Ja kyllä, minä käyn Kausalassa ruokakaupassa, kaikissa kolmessa vuorotellen, ettei kellekään tulisi paha mieli. Lisäksi käyn joka vuosi ostamassa vähintään yhden joululahjan paikallisesta urheilu- ja koneliikkeestä, koska ensinnäkin omistaja on mahtava tyyppi. Ja koska siitä, juuri äsken mainitsemani oikean maalaiskuluttamisen periaatteen mukaisesti, tulee minulle hyvä omatunto.
Ja mikäli lapsiin on uskominen, nämä valikoimiltaan luonnollisesti suppeammat kyläputiikit ovat mitä parhaita ostospaikkoja.
Olin lasten kanssa Kouvolassa, ison ostoskeskuksen lelukaupassa ,ja 7-vuotias Helga sai valita itselleen jotain pientä. Tyttö ei halunnut mitään.
Kysyin autossa, miksei hän ottanut mitään.
”Koska siellä oli liikaa kaikkea ihanaa, enkä vaan pystynyt päättämään. Äiti, haluaisin sellaiseen kauppaan, missä olisi vain kaksi tavaraa, josta mä saisin valita toisen.”
Olga perheineen asuu
maatilalla Iitissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
