Missä on tukileikkausten kompensaatio?

EU:ssa käytyjen neuvottelujen jälkeen hehkutettiin hyvää tulosta ja toiveet kohdistettiin Suomen kehysneuvotteluihin. Saiko maatalous kehysneuvotteluissa kompensaation menetyksiin?

Ei, vaan edellisten leikkausten lisäksi tulee vielä lisäleikkauksia. Hallitusta ei tuntunut kiinnostavan suomalaisen ruuan tuotannon jatkuminen ja alkutuottajan asema.

Noin sadan miljoonan euron vuosittainen ”maatalouskirjekuori” oli Suomelle jälleen kerran torjuntavoitto. Varsinaiset maataloustuet alenevat kuitenkin niin, että Suomen maatalouden vuosittain saama 800 miljoonan euron EU-tuki pienenee 40–50 miljoonalla eurolla vuodessa.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on todennut, että kyseessä on noin viiden prosentin palkanleikkaus, jos tätä vertaa työmarkkinaneuvotteluihin. Tätä summaa pitää paikkoa kehyksen eduskuntakäsittelyssä, kun kokoomusministeri ei asialle lämmennyt.

Viljelijöiden jaksaminen on koetuksella.

Kotieläintuotannosta luopumisen määrä on huimaa. 10:n viime vuoden aikana tilojen määrä on vähentynyt lähes 15 000 tilalla eli keskimäärin vajaalla 1 500 tilalla vuodessa.

Työtuntimäärä (4 060 tuntia 2012) lypsykarjatiloilla on kohtuuton tulotasoon verrattuna.

Velkataakka rassaa investoineita, kun tuotantokustannukset nousevat, eivätkä tuottajahinnat pysy mukana.

Turha on ihmetellä miksi uusia investointeja ei tehdä esimerkiksi sikatiloilla, vaikka tukihanat ovat auki.

”Yrittäjätulon tulisi kaksinkertaistua, jotta maatalousyrittäjä saisi tavoitteen mukaiset korvaukset omalle työlle ja pääomalle. Tähän päädyttäisiin, jos esimerkiksi maatalouden tuottajahinnat nousisivat 30 prosenttia”, toteaa kannattavuuskirjanpidosta vastaava laskentatoimen päällikkö Arto Latukka MTT:stä.

Kauniisti puhutaan siitä, miten hallitus haluaa edistää luomu- ja lähiruokaa. Toinen on totuus. Pro Agria ei saa riittäviä toimintarahoja niin, että luomuneuvonta voisi toimia.

Tämä hallitus leikkaa 10,5 prosenttia kahden vuoden aikana kansallisista tuista. Tämä hallitus leikkaa korkotukea niiltä viljelijöitä, jotka tietämättä tämän hallituksen maatalousvastaisuudesta ovat erehtyneet investoimaan. Tämä hallitus korottaa polttoaineveroja ja leikkaa maatalouslomituksesta. Se esittää sosiaaliturvan lisäkustannuksia maanviljelijöille ainoana ryhmänä.

Savolaiset viljelijät olivat tuoneet esille tuskaansa kannattavuudesta, ja ministeri oli todennut eräälle 50 lehmän maidontuottajalle, että pitäisi hankkia lisäelinkeinoja.

Viljelijä oli tähän kertonut, ettei oikein jaksaminen tahdo riittää, kun se on näittenkin kanssa koetuksella. Ministeri vastasi, että pitää hankkia mielekkäämpää tekemistä. Vastaus on surullista ylimielisyyttä ministeriltä.

Myöskään Makeraan ei laiteta enää lisämäärärahoja. Ehkä ajatellaan, että parempi onkin, ettei niitä investointeja enää tälle kannattamattomalle alalle tehdä.

Itse uskon, että ruokaa tarvitaan tulevaisuudessakin. Siksi valtion tulee varmistaa viljelijöiden rahat sekä tuotantotukiin että investointeihin. Ehkä pakolliset alkuperämerkinnät ja ministeri Ihalaisen toiminta kaupan määräävän markkinaosuuden väärinkäytön suitsimiseksi auttavat osaltaan myös viljelijää.