Espanja pamputti Katalonian maailmankartalle

Lokakuun ensimmäinen sunnuntai vuonna 2017 oli surullinen päivä koko Euroopalle ja demokratialle.

Espanjan valtio ja sen puolisotilaalliset joukot päättivät pamputtaa yli 800 ihmistä sairaalahoitoon, koska he halusivat piirtää äänestyslipukkeeseen rastin. Useita vaalihuoneistoja suljettiin ja noin 770 000 äänestyslipuketta takavarikoitiin. Tästä huolimatta lähes 2,2 miljoonaa katalaania äänesti ja heistä yli kaksi miljoonaa kannatti itsenäisyyttä. Tällaista tulosta on äärimmäisen vaikeaa ohittaa olankohautuksella.

Euroopan johtajat olivat vaalipäivänä hämmentävän hiljaa, mutta totuuden lopulta iskettyä kasvoille Espanjalta vaadittiin selvityksiä ja tuomittiin väkivaltaisuudet. Näin pitääkin.

Oli itse äänestyksen laillisuudesta tai Katalonian itsenäistymispyrkimyksistä mitä mieltä tahansa, ei tällaista tavallisten kansalaisten terrorisoimista voida hyväksyä. Espanja teki vakavan virheen ja Katalonia on sen takia lähempänä itsenäisyyttään kuin koskaan.

Miksi meidän pitäisi Suomessa välittää Katalonian tilanteesta? No ainakin siksi, että Katalonian oikeuksien puolustaminen on alueiden Euroopan ja läheisyysperiaatteen puolustamista.

Euroopan unionin tai valtioiden keskushallintojen ei voida antaa sanella asioita, vaan ihmisten on saatava päättää kohtaloistaan itse väkivallattomasti ja demokraattisesti. Moni irvailikin äänestyksen jälkeen, että mitäs sitten jos Uusimaa tai Lappi haluaisi itsenäistyä muusta Suomesta?

Mikäli tällainen separatistinen liike maassamme nousisi, mihin en usko, olisin valmis puolustamaan ihmisten oikeutta äänestämiseen. Tähän on muuten laissamme menettelykin; neuvoa antava kunnallinen kansanäänestys. Tällaisella äänestyksellä voidaan mitata lähes mitä tahansa jos niin halutaan, kunnilla kun on Suomessa yleinen toimivalta.

Samalla on myös hyvä muistaa, että jos Suomi olisi 100 vuotta sitten toiminut Venäjän perustuslain mukaisesti, emme olisi itsenäisiä. En ylipäätään keksi tilannetta, jossa mikään valtio olisi muodostunut emämaan voimassaolevan perustuslain mukaisesti.

On eri asia kyseenalaistaa erilaisten äänestysten legitimiteetti, kuin lähettää puolisotilaalliset joukot estämään äänestyksiä. Tämä kertoo pelosta, joka jedimestari Yodan sanojen mukaan on tie pimeälle puolelle. Ja pimeää on luvassa, mikäli tilanne Kataloniassa eskaloituu aseelliseksi konfliktiksi. On kaikkien etu, että tämä vältetään.

Euroopan unionin tulisikin nyt yhdessä sanoa Espanjalle, että emme tule hyväksymään minkäänlaista sotilaallista voimankäyttöä alueella. Espanjan hallituksen ja kuninkaan retoriikka katalaaneja kohtaan on poikkeuksellisen kovaa. Francon perintö elää vahvana.

Katalonian aluehallinto on ilmoittanut, että se on valmis neuvotteluihin Espanjan kanssa ja että se haluaa kansainvälistä sovittelua. Tämä ei sovi Espanjalle. Onkin välttämätöntä, että luomme kansainvälistä painetta rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi. Tavallinen kansalainenkin voi osallistua vaikkapa boikotoimalla espanjalaisia tuotteita siihen saakka, että ratkaisu löytyy.

Katalonialaisten asiaa kannattaa kuitenkin tukea. Sen voi tehdä vaikkapa ostamalla näin syksyllä riistan seuraksi ruokapöytään katalonialaista punaviiniä ja pitämällä asiasta ääntä sosiaalisessa mediassa. Somen avulla voidaan muttaa maailmaa.

Itseäni muuten lämmitti, kun katalonialaiset viljelijät marssivat traktoreilla Barcelonaan ennen äänestyspäivää. Traktoreilla kun voidaan tunnetusti muokata maailmaa parempaan suuntaan. Toisin on tankkien laita.