Harva asia on samaan aikaan yhtä ihana ja kamala kokemus kuin vaihto-opiskelu
On sääli, että yhä useampi joutuu jättämään opiskelijavaihdon väliin taloudellisten syiden pakottamana, kirjoittaa MT:n toimittaja Anni-Sofia Hoppi.
Ulkomaille muuttaminen vaatii vaivannäköä, mutta on sen arvoista. Kuva: Sanne KatainenKymmenisen vuotta sitten tuijotin pöllämystyneenä pöytää, kun espanjalaisen yliopiston sihteeri toisteli ”firma, firma”. Lopulta hän kyllästyi, laittoi kynän käteeni ja osoitti paperilomakkeen alareunaa. Selvisi, että firma tarkoitti allekirjoitusta.
Näin alkoi vaihto-opintojeni ensimmäinen päivä. Vastaavia tilanteita tuli myöhemmin rutkasti lisää, mutta onneksi myös onnistumisen kokemuksia.
Siksi on sääli, että yhä harvempi lähtee nykyään opiskelijavaihtoon. Määrä on laskenut noin kolmanneksella vuoden 2016 huipusta. Viime vuonna vaihtoon lähteneiden määrä oli yliopistoissa 19 prosenttia ja ammattikorkeakouluissa vain 11 prosenttia uusien opiskelijoiden määrästä.
Syynä tuskin on opiskelijoiden kiinnostuksen lopahtaminen, vaan ennen kaikkea taloudellinen tilanne ja paine valmistua nopeasti.
Vaihto-opiskelu saattaa venyttää opintoja, jolloin opintolainahyvityksen saaminen menee tiukille. Lisäksi tukikuukausien määrää on vähennetty viime vuosina.
Kielitaito ei ole enää entisessä loistossaan mutta ei täysin ruosteessakaan.
En ollut itse koskaan ajatellut lähteväni vaihtoon, mutta päädyin kaverien vanavedessä kuuntelemaan infoa. Omaksikin yllätyksekseni lähetin hakemuksen ja sain paikan Madridista.
Kohdemaan valintakriteerinä oli yksinomaan kieli, sillä tavoitteena oli kielitaidon kartuttaminen. Ja Espanjassa jos jossain on pakko laittaa itsensä likoon, sillä englannin osaaminen on hyvin sattumanvaraista. Ja vaikka kieltä osattaisiin, sitä ei välttämättä haluta käyttää.
Ensimmäiset viikot vaihdossa olivat rankkoja ja yksinäisiä. Aivot kävivät jatkuvasti ylikierroksilla, kun mieli yritti tottua uuteen kieleen, ympäristöön ja arjen rytmiin.
Muistan istuneeni iltaisin sängyssä ja katuneeni syvästi koko vaihtoon lähtemistä. Olisiko parempi vaan lähteä maitojunalla takaisin?
Hiljalleen kotikatu, lähikaupat, puistot, yliopiston kampus ja metroreitit alkoivat kuitenkin tuntua tutuilta. Löysin kavereita muista eri maista tulleista vaihto-opiskelijoista ja ymmärsin usein ainakin puolet siitä, mitä minulle espanjaksi puhuttiin.
Kielitaidon lisäksi ulkomailla asuminen kasvattaa itsevarmuutta, sietokykyä ja äärimmäistä joustavuutta.
Lopulta puolen vuoden jälkeen aika tuntui itse asiassa loppuvan kesken juuri, kun kielen puhuminen alkoi sujua.
Enää taidot eivät ole entisessä loistossaan mutta eivät täysin ruosteessakaan. Siitä on kiittäminen työväenopiston kielikursseja ja Duolingo-sovellusta.
Kielitaidon lisäksi ulkomailla asuminen kasvatti itsevarmuutta ja sietokykyä sekä mañana-asenteen maassa äärimmäistä joustavuutta.
Harva asia elämässä on ollut samaan aikaan yhtä kamala ja opettavainen mutta myös ihana ja antoisa kokemus kuin vaihto-opiskelu.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
