Loivennettaisiinko myös konkurssiaaltoa

Mielipide

30.3.202002:00

Kolumni

Terhi Torikka

Ajaminen kotikylän läpi tuntuu nykyisin joka kerta hurjemmalta. Mieleen hiipii väkisin pohdinta siitä, onko meillä enää parin kuukauden kuluttua niitä palveluja, jotka vielä ovat täällä maallakin sinnikkäästi pitäneet pintansa. Itärajan järvimaisemissa kevät on monille yrittäjille tiukka muutenkin.

Takana on pitkä talvi, jolloin asiakkaita on vähän. Auringon lisääntyessä myös asiakasvirrat alkavat elpyä. Nyt eivät.

Hallituksen rajoittamistoimet toivottavasti loiventavat sairastumisaaltoa. Se on äärettömän tärkeää. Mutta myös konkurssiaallon loiventamiseen tarvitaan tekoja.

Ajeluni kylälle ovat nykyisin harvassa. Lapset ovat kotona päiväkodista, ja perheen asioinnit pidetään ohjeistusten mukaan minimissä. Silloin kun käyn, koetan kohdistaa asiointia noihin pieniin liikkeisiin. Kukat piristävät kotiarkea kummasti, samoin toivottavasti lapsen innokkaasti postittamat tervehdyskirjeet mummoloihin ja kavereille.

Tunnelma yrityksissä on selvästi muuttunut, epävarmuus on käsin kosketeltavaa. Työntekijöitä on vähemmän, yrittäjät itse useammin tiskin takana. Osa on jo sulkenut ovensa, toivottavasti tilapäisesti.

Minun asioinnissani ei ole kyse isoista summista, mutta toivon, että myös muut, joille se on mahdollista, tekisivät samoin. Näin edes osa pienyrityksistä selviäisi tästä hyökyaallosta hengissä.

Kriisi tulee iholle lähes kaikin mahdollisin tavoin. Onneksi kukaan lähipiiristä ei toistaiseksi ole sairastunut. Oman perheen terveyden ja yleisen huolen lisäksi on huoli monista läheisistä, kuten kaukana asuvista vanhemmista, joita ei näe pitkään aikaan. Toivottavasti he pysyvät terveinä.

Sitten on vielä yksi huoli. En voi olla ajattelematta, mitä poikkeustila tekee pienyrityksille, jotka ovat todella monen työpaikka. Yrittäjille itselleen ne ovat vielä paljon enemmän. Firmassa voi olla kiinni kaikki, kotia myöden.

Mieheni on päätoiminen yrittäjä, jonka toiminta on nyt pääosin jäissä. Tunnelma kotona on silti vielä ihmeen rauhallinen. Kovin paljon ei voi oikeastaan tehdä. Yhteyksiä on otettu tahoihin, joilta helpotuksia on ehkä saatavilla. On mietitty tapoja sopeutua, mutta nekin ovat rajallisia. Toisin, kuin julkisuudessa moni on uumoillut, vakuutuksista on hyvin harvalle apua.

Niin rumaa kuin se onkin sanoa, yrityksiä tulee kaatumaan. Siihen, kuinka paljon niitä kaatuu, vaikuttavat etenkin hallituksen tukitoimet, joita tarvitaan kiireesti, suoraan yrityksille. Kaikilla ei ole mahdollisuutta korjata tilannetta velkarahalla. Työttömyyskorvaus on laiha lohtu niille, joilla isot lyhennykset tai vuokrakulut juoksevat, vaikka kassavirta on kuollut.

Toivon hartaasti, että meillä on vielä kriisin loppuessa yrityksiä, joihin mennä syömään, matkailemaan sekä ostamaan tuotteita ja palveluita. Toivon, että jokainen, joka tietää voivansa loiventaa konkurssiaaltoa, tekee sen. Teko voi olla vuokrahelpotus, maksuajan pidentäminen, tuotteen tilaaminen tai lahjakortin hankkiminen. Terveysriskejä ei pidä ottaa.

Iloa korona-arkeen tuo aika perheen kanssa. Nyt sitä riittää. Onneksi on luonto, jossa saa liikkua. Somessa poikkeustilan valopilkku ovat tuottajat. Esimerkiksi monilla karitsointikautta elävillä lammastiloilla arki on lähes ennallaan.

Ihanaa, että koronapäivitysten välissä vilahtelevat vasikat ja karitsat, kiitos siitä.