Ekaluokkalainen Keijo Jäntti kävi ostamassa itselleen crocsit.
Vaatteita tavallisille
Keiteleen Vaatehallista löytyy myös vaatteita varttuneiden makuun ja kookkaimmille ihmisille. ”Kaupunkien vaateliikkeet ovat suunnattu etupäässä nuorille ja nuorille aikuisille”, Hannu Nivamo toteaa.Reisitaskuhousut, ruutupaidat ja puuvillakerrastot. Niitä ei hienoista kaupoista löydy, mutta meiltä niitä ostetaan paljon”, sanoo Hannu Nivamo Keiteleen Vaatehallia esitellessään.
”Me ollaan tavallinen ja vaatimaton vanhankansan maalaiskauppa. Tavallinen myyjä myy tavallisia vaatteita. Maailma on väärällään hienoja kauppoja, mutta me ei kikkailla millään.”
Nivamo on kauppias jo neljännessä polvessa. Ensimmäiset lapsuuden muistikuvista ovat kaupoista ja toreilta, joissa hän kulki vanhempiensa mukana. Isä ja isoisä toimivat kauppiaina yli 80-vuotiaiksi saakka.
Kuopiossa syntynyt ja varttunut Nivamo muutti parikymppisenä Keiteleelle. Entisen postikonttorin alakertaan perustetun vaatemyymälän avajaisia vietettiin vuonna 1973.
”Onhan tämä vähän sokkeloinen myymäläksi, mutta täällä on puhdasta, kuivaa ja siistiä. Tänne ei tulla hienojen puitteiden takia, vaan katsomaan vaatteita”, kauppias toteaa.
Neljänkymmenen vuoden aikana elämä pohjoissavolaisessa 2 300 asukkaan kunnassa on muuttunut paljon. Väkimäärä on puolittunut ja maatalouden työpaikat vaihtuneet teolliseksi.
Keitelettä Nivamo kehuu elinvoimaiseksi kunnaksi, jossa on moneen lähipitäjään verrattuna melko vähän työttömyyttä.
Keiteleen Vaatehalli on kunnan ainoa paikka, josta saa esimerkiksi kenkiä.
Matkaa lähimpiin kauppataajamiin, Pielavedelle ja Viitasaarelle, on kymmeniä kilometrejä, minne ikääntyneiden ja autottomien on vaikea liikkua.
”Moni asiakas on liikuntarajoitteinen. He soittavat minulle ja käyn viemässä heidän vaatetilauksena kotiovelle. Asiakkaina on myös palvelutaloja. Käyn myymässä niissä, ja joskus sieltä tehdään päiväretkiä tänne.”
Pienen ja itsenäisen vaateliikkeen suurin ongelma on Nivamon mukaan se, että ei ole varaa ylläpitää suurta varastoa.
”Ennen tukkuliikkeiden edustajat soittivat lähes päivittäin, ja tilaus saattoi saapua jo samana iltana. Nyt vaatteet ja kengät pitää tilata puolta vuotta aikaisemmin Aasiasta. Jälkeenpäin mietittynä kaikki oli ennen liiankin helppoa.”
Viime kesäksi tilattu iso kenkäerä jäi saapumatta Keiteleelle, joten kauppias joutui myymään ei-oota kesälomasesongin aikana.
”Ennen lähes kaikki vaatteet valmistettiin Suomessa, ulkomainen tuote oli harvinainen. Nyt se on toisin päin. Nyt pitää oikein erikseen katsoa, mikä on kotimaista.”
Nivamo ei koe kilpailevansa verkkokaupan kanssa.
”Ei keski-ikäinen tai varttuneempi immeinen osta verkosta. Hänen on saatava nähdä mitä ostaa. Vanhempi väki myös tykkää, kun vierellä on myyjä auttamassa ja kommentoimassa.”
”Ihmiset ovat samanlaisia joka puolella, mutta täällä maalla me tunnemme toisemme. Minun ja kanta-asiakkaiden välille on syntynyt luottamus vuosien saatossa. Tiedän minkälaisia ja minkä kokoisia vaatteita he tarvitsevat. Monet miehet eivät tiedä vaatekokojaan, mutta minä muistan ne ulkoa. No miksipä heitä kiinnostaisi koot, kun päälle pantavaa löytyy ilmankin.”
Kun kuvaamme liikkeen edessä, Nivamon käsi on jatkuvasti ojossa. Hän tuntee keiteleläiset ja kaikki hänet.
Keiteleen Vaatehalli tunnetaan paikkana, josta ei lähdetä ilman kuulumisten vaihtoa. Puhelias omistaja pitää huolen siitä.
”Kyllähän kuulumiset pittää päivittää. Moni käy kysymässä ohi kulkiessaan, että tuliko sitä kallaa. Juttuhetket ovat tärkeitä asioita arjessa.”
”Ei tämä mikään tietotoimisto ole. Täällä jutellaan ihan yleisesti. Ollaan uteliaita vilpittömällä tavalla.”
Nivamo kokee, että keiteleläiset arvostavat paikallisia yrityksiä.
”Meillä on Keitele-henki, että oman kylän palveluita käytetään mahdollisimman paljon. Ensin selvitetään, löytyykö tuote omalta kylältä. Jos ei, niin sitten käydään syrjässä. Ja pitäähän ihmisten tehdä kaupunkireissuja, koska ne ovat tärkeitä huviretkiä arjen keskellä.”
Vaatekauppias on aistinut maakunnissa kulkiessaan, ettei joka puolella ole samanlainen me-henki kuin Keiteleellä.
”Meillä päin on sellainen ajattelutapa, että kun kaikilla menisi edes jollakin lailla hyvin, niin jokaisella olisi parempi olla. Jos kateus ja vahingonilo saataisiin kitkettyä pois, niin maailma olisi parempi paikka elää.”
Yrittäjä kertoo eläneensä onnellisen ja työntäyteisen elämän. Perheen kaksi lasta ovat lähteneet maailmalle ja hakeutuneet eri aloille. Suvun kauppiasperinne on todennäköisesti katkeamassa häneen.
Nivamo on noudattanut vaarinsa neuvoa, että kasvuhakuisuus ei ole pääasia. Jos kaikki tarvittava on elämässä, niin ei kannata kiirehtiä. On pidettävä huolta, että kerkeää ongelle.
”Vaatimaton tavallinen arkielämä, pienellä paikkakunnalla asuminen ja edulliset harrastukset ovat mahdollistaneet sen, että pienemmällä rahalla on tultu toimeen. Elämä maalla on paljon halvempaa kuin kaupungissa.”
”Kävin hiljattain Helsingissä tutustumassa Kampin linja-autoasemaan, kun sitä kehuttiin hienoksi. Jätin auton parkkihallin oven pieleen. Kahden tunnin pysäköinti maksoi enemmän kuin keskustassa syömäni lounas.”
”Joka on elänyt ikänsä maalla, ei välttämättä ymmärrä, miten helppoa ja yksinkertaista tavallinen arkielämä on maaseudulla. Missään ei ole kynnyksiä eikä juuri minnekään tarvitse jonottaa tai varata aikoja. Parkkeeraaminenkin on ilmaista.”
Nivamo toteaa, että 43 vuotta yrittäjänä on kulunut nopeasti. Kolmen vuoden päästä koittaisivat eläkepäivät, mutta mikäli terveyttä piisaa, hän jatkaa kaupanpitoa.
”Niin se vaan nuoruus lyhenee, ei auta mikään. Jotain järkevää pitäisi eläkepäiviksi keksiä. Olen aatellut, että pitäisköhän ruveta myymään vuatteita”, savolaismies nauraa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
