Valjastetaan Kuninkuusravien ja Elmon energia
Kaijaleena Runsten: "Yleisön silmissä hevosalaan liittyy ikäviä varjoa, joita on lakattava vähättelemästä. Vääristä mielikuvista on päästävä eroon."15.8.201602:00
Jos kaikki olisi elämässä "kunkkaria", raviurheilu olisi Suomen suosituin pelimuoto ja urheilulaji. Sillä myönteisellä energialla siirrettäisiin vuoria, lausui yksi ravitoimittaja Turun Kuninkuusravien jälkeen pari viikkoa sitten.
Olen aiemminkin pohtinut Kuninkuusravien mahtavan hengen syitä. Suurin kiitos kuuluu luonnollisesti sisukkaalle alkuperärodullemme, suomenhevoselle.
Turussa useampi juttukumppani vertasi tapahtumaa Suviseuroihin. Toivon mukaan suviseuralaiset eivät koe vertausta loukkaavana. Tapahtumien sisällössä on luonnollisesti selvä ero, mutta myönteisiä yhtäläisyyksiäkin löytyy.
Molempia yhdistävät vahva vapaaehtoisen tekemisen meininki sekä hyväntuulisuus. Yhteinen asia tekee aiemmin tuntemattomistakin uusia tuttavia.
Päinvastoin kuin suurin osa Suomen kesän tapahtumista molemmat kiertävät ympäri maata. Yleisö saa kokea aina jotain vähän erilaista, vaikka ohjelma pysyy pääpiirteissään muuttumattomana.
Nyt jos koskaan raviradoilla ja Suomen Hippoksessa on tarpeen kuunnella omien piirien ulkopuolisia ihmisiä, kun hevospelit siirtyvät loppuvuodesta uuteen peliyhtiöön, Veikkaukseen. Pelien markkinoinnin sijaan pääpainon tulee olla tapahtuman ja lajin kehittämisessä.
Ehkä jokainen rata voisi koota omalta alueelta paneelin, johon ei kuuluisi lainkaan ravi-ihmisiä? Heidän kanssaan pohdittaisiin, millaiset ravitapahtumat saisivat tulemaan radalle vuoden ympäri. Nykyisellään raveissa käy väkeä alle sadasta muutamaan sataan ja ikärakenne on sangen "ukkoutunut".
Lupaava esimerkki uudesta suunnasta on Teivo-Baana (MT 27.7.). Teivon raviradan yhteyteen puuhataan islanninhevosrataa. Koiraurheilun paikoistakin on puhetta.
Uuden sukupolven hevosurheilijat, joita löytyy huhtikuun Kantrista ja ravistudion tallenteista MT:n verkkosivulla, antavat myös uskoa siihen, että lajilla on tulevaisuus. He puhuvat hevosesta arvostaen, kertovat avoimesti siitä, miten eläimiä kohdellaan ja ovat myönteisiä ja helposti lähestyttäviä.
Samaa rehtiä urheilullisuutta edustaa kenttäratsastaja Elmo Jankari, joka ainoana suomalaisratsastajana nähtiin Rion olympialaisissa viikko sitten. Jankari ja tamma Duchess Desiree suorittivat urakkansa nöyrästi mutta täysillä paneutuen vaativassa lajissa, jossa vasta pitkä yhteinen työ kypsyttää kovimmalle huipulle.
Yleisön silmissä hevosalaan liittyy kaksi ikävää varjoa, joita on lakattava vähättelemästä.
Kuten Suomen Hippoksen uusi hallituksen jäsen Vesa Mäkinen sanoo (MT 1.8.), moni suomalainen liittää raviurheiluun jonkinasteisen eläinrääkkäyksen. Myös kilparatsastukseen liitetään samoja epäilyjä.
Toinen ongelma ovat seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset ja jossain määrin myös talleilla tapahtuva kiusaaminen.
Tällaisista mielikuvista on päästävä eroon. Vaikka niillä ei olisi todellisuuspohjaa, pelkät väärät luulot ovat omiaan estämään hevoslajien suosiota. Suomen Ratsastajainliiton Reilu peli -kampanja on oikea askel tällä tiellä.
Hevosten hyvinvointi ja hevosväen mainio yhteishenki ovat kaiken suomalaisen hevosurheilun vahvuudet. Ne on kuitenkin tehtävä täysin selviksi niin itselle kuin ennen kaikkea suurelle yleisölle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
