Reilu meininki ay-liikkeessä
31.1.201801:00
Suomessa on toisteltu noin kymmenen vuoden ajan merkillistä myyttiä.
Kansantarun mukaan maan kilpailukyky särjettiin vuonna 2007, kun kokoomus lupasi ja maksatti sairaanhoitajille kunnon palkankorotukset.
Silloin kaikki muutkin työntekijät vaativat ja saivat lisää liksaa. Työntekijän pitäminen muuttui entistä kalliimmaksi juuri ennen kuin finanssikriisi iski ja vienti sakkasi.
Ennenkuulumatonta, saarnasi Raimo Sailas.
Seurasi seitsemän laihaa vuotta ja vähän enemmänkin. Kilpailukyvyn nimissä kiristettiin vyötä.
Jotkut (yleensä hyväpalkkaisia toimistotyöntekijöitä) saivat tehtäväkseen joitakin lisäminuutteja työpäivää kohti, toisilta (kuten pienipalkkaisilta kuntatyöntekijöiltä) vietiin oikeaa, sekä maksajan että kotitalouden budjetissa tuntuvaa pätäkkää lomarahaleikkauksina.
Hetkinen, kelataanpa tarinaa taaksepäin. Sairaanhoitajille vaadittiin, kaikille annettiin.
Miksi on syyllistetty sairaanhoitajat ja Kataisen Jyrki? Jos myytti vientikilpailukyvyn menetyksestä ylipäänsä pitää paikkansa, eikös moka ollut siinä, että annettiin kaikille muille kuin sairaanhoitajille? Ja kenenkäs syy se on?
Palkkatasa-arvossa ei ole niinkään oleellista, paljonko saat, vaan se, mitä saat suhteessa muihin.
Ammattiyhdistysliikkeessä solidaarisuus valitettavasti vain loppuu siihen, kun pitäisi tasoittaa alojen välisiä palkkaeroja.
”Jos tolle, niin mulle kans” on kirjoittamaton laki, josta olisi aika päästä eroon. Kaikille tipahtavista yleiskorotuksista olisi siirryttävä epäreilujen palkkaerojen tasoittamiseen alojen välillä.
Sekä paperitehtailla että sairaaloissa tehdään rankkaa ja vaativaa vuorotyötä. Silti yhdessä talossa saa neljä tonnia, toisessa kaksi.
Esimerkkejä on lukuisia muitakin.
Keittäjä ja putkimies opiskelevat yhtä kauan, vertasi Tehy tuoreessa ulostulossaan.
Eri alojen välisiä palkkaeroja perustellaan tuottavuudella. Oikeasti kyse on kiristysruuvista ja kuormasta syömisestä. Pääomavaltaisilla ja taloudelle kriittisillä aloilla pienen porukan lakko saa paljon vahinkoa aikaan. Niinpä näillä aloilla yhtä vaativasta työstä saa kohtuuttoman suuren palkan verrattuna julkisiin aloihin.
Onko ahtaajan ansiota, että tavarat on pakko kuljettaa sataman kautta? Tai pankkityöntekijän ansiota se, että pankin kautta liikkuu valtavia summia rahaa?
Oikeasti solidaarisessa ammattiyhdistysliikkeessä satamat pysäytettäisiin jonkin suuren epäkohdan vuoksi.
Liittyyköhän liittojen jäsenkato vallitsevaan reiluun meininkiin?
Kunta-alan sopimus päättyy tammikuun lopussa. Työntekijäliittojen vaatimaton vaatimus on, että työntekijät saisivat vähintään samat korotukset kuin muut. Valtion halutaan hyvittävän kiky-sopimuksen lomarahaleikkaukset.
Vaatimukset ovat vähintäänkin kohtuullisia.
Jos valtiolla ei ole niihin muuten varaa, niin kiristämällä yritysten tai parempipalkkaisten veroja. Vientiyrityksille aiheutuvat kustannukset voisi korvata niistämällä lomarahoja vaihteeksi vaikkapa teollisuuden sopimuksista.
Juttua muokattu 2.2. 14.43 Poistettu Tehyn esittämä väittämä, jonka mukaan lastentarhanopettaja ja diplomi-insinööri opiskelisivat yhtä kauan. Lastentarhanopettajaksi valmistuu kasvatustieteiden kandidaatin tutkinnolla. Sen opinnot kestävät noin kolme vuotta. Diplomi-insinööriksi valmistuu ylemmällä korkeakoulututkinnolla, ja opiskelu kestää noin viisi vuotta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
