Syysmyrskystä hämäränhyssyyn

Mielipide

21.10.200916:00

Kolumni

Mia Palokallio

Tähän tutinaan eivät taida ystävän suosittelemat lämpimät juomat olla paras ratkaisu. Räntä piiskaa kattoikkunaa ja minua hytisyttää näppäimistöni ääressä. Nyt tarvitaan jotain pitemmän päälle toimivaa lämmikettä.

Onneksi mieleen muistuu vaatekaapin aarre, mummon vanha villatakki. Lukioaikojen lempivaate on liiankin lämpimänä unohtunut kaapin perälle. Rakkaita muistoja mukanaan kantava neulenuttu lämmittää yhtäaikaa päältä ja sisältä. Vilun lisäksi se torjuu alakuloa.

Kylmää ja pimeää päin mentäessä on kaivettava esiin salaiset aseet: villavaatteet ja kirkasvalot, kynttilät ja ne lämmittävät juomat. Ja tietenkin heijastimet (s.12).

Kolenevat ja pimenevät päivät eivät haittaa sitä, joka saa tuijotella tuleen. Onnekas se, joka voi syysiltana käpertyä lämmittelemään vanhan kakluunin ääreen (s.16).

Toisaalta on niitäkin, joille edes ulkona riehuva syysmyrsky ei ole mikään syy käpertyä mihinkään. Päinvastoin, juuri silloin myrskybongari lähtee liikkeelle. Mitä hurjempi myräkkä, sitä onnellisempi rajuilmaa rakastava on.

Reippaan ulkoilun jälkeen pidetään hämärän hyssyä ystävien kera (s.25). Sytytetään kynttilät ja nautiskellaan niitä lämmittäviä juomia ja vaikka herkullista piirakkaa.

Samalla voidaan muistella niitä rakkaita, jotka eivät enää ole täällä, mutta joiden muisto lämmittää.